Kun tarkastelen havaintojeni tiivistelmää, nousee tämän lajin yhdeksi suosikikseni autoilijat, joita liikennekasvatustyöryhmän psykologit todennäköisesti kutsuvat neljännesvuosiraporteissaan nimellä Sympaattiset korvakuulolla käpälöijät. Enkä tarkoita tässä nyt ajoneuvon peräyttämisen päättymistä osumaan, vaan lisävarusteiden täydellistä omaksumista. Niin, nykyäänhän on mahdollista suorittaa pysäköinti ainakin osittain korvakuulolla, vaikka autokoulussa tuota ainakin minun aikanani syvästi paheksuttiin. Tosin silloin ei oltu vielä peruutustutkaa saatika kameraa keksittykään. Sympaattinen käpälöinti taasen on sellaista, jossa ohjauspyörään tartutaan vuorotellen kämmenen levyisin ottein siten, että kämmenien väliin ei jää yhtään ilmatilaa. Tätä on vaikea sen tarkemmin kirjaimin kuvailla, mutta voin sitä halukkaille livenä demonstroida. Huikeaa sakkia kaiken kaikkiaan. Ja viimeisimpien liikennevahinkotilastojen mukaan tälle lajityypille sattuu kaikista vähiten tössejä maamme pysäköintialueilla.
Seuraavaksi esittelyn saa pysäköivä joukkio, joiden jäseniä luonnehdin sanoilla Elegantit Sujauttelijat. Heille ei autoiluissa tuota tuskaa juuri mikään, ja etenkin parkkeeraus on niin eleetöntä kuin sen toivoisi olevankin. Eli vain yksi sujautus muiden joukossa. Suurin osa heistä käyttää pysäköidessään englantilaisilta taksikuskeilta opittua ns. syöttötekniikkaa. Tällä tekniikalla ratti kääntyy juuri oikean verran, mutta mahdollisimman vähäeleisesti. Kuvitellessasi käpälöijän täydellistä vastakohtaa, olet juuri assosioinut Elegantin Sujauttelijan. Tai jos näet muualla liikenteessä autoilijan, jonka kuolleen kulman tarkastus ei näytä kuolleen kulman tarkastamiselta, olet saattanut juuri bongata sellaisen. Enkä tiedä, johtuuko tuossa tilanteessa pään olematon kääntäminen betonihartioista vai mistä, mutta hyvin he näyttävät pärjäävän.
Tämän jutun luettuasi voit itse pohtia, mihin kategoriaan saattaisit kuulua, jos työryhmä pääsisi arvioimaan pysäköintiäsi. Esittelen asian helpottamiseksi vielä kaksi ryhmittymää, joista tähän seuraavaan lukeudun itsekin, eli Oppikirjanomaisiin Kattilanpesijöihin. Jos pysäköinnistä olisi tehty oppikirja, tämän lajityypin edustajat todennäköisesti pitäisivät sitä kaunokirjallisuuden merkkiteoksena. Tämän vuoksi heiltä vain saattaa jäädä huomaamatta, että ehkäpä elämän sisältönä voisi olla jotain muutakin. Pysäköidessä he peruuttavat aina sivupeileistä, koska kirjassa sen kerrotaan olevan ainoa oikea tapa. Kaikki muu on halveksuttavaa ja etenkin sellainen, jossa uskoudutaan peruutustutkan kaltaisille avustimille. Aina välillä joku huomauttaa meille, että miksi auton tuulilasissa sitten on keskellä taustapeili, jos sitä ei saa käyttää. Näille vastaamme, että se on meikkipeili, koska auton ollessa täyteen lastattu, et voisi siitä mitään kuitenkaan nähdä. Siis muuta kuin sen, mihin huulipunaa tarvitaan lisää. Tästä syystä tämä lajiryhmä pitää takalasissa olevaa pyyhkijän toiminnan aikaansaamaa pyyhintärantua yksiselitteisenä lahjattomuuden signaalina. Kauas näkyy siis, että on peruuteltu taustapeilistä. Tai vielä pahempaa: luntattu peruutustilanteessa kääntämällä pää taakse.
Kattilanpesu on heidän tyyli pyörittää rattia. Jos olet joskus pessyt suurta kattilaa, tiedät mitä tarkoitan. Se vaatii kämmeneltä tietynlaisen asennon ja hieman sitä muokkaamalla voit harjoitella tätä tyyliä. Pointtina on pyörittää rattia yhdellä kädellä laidasta laitaan mahdollisimman coolin näköisesti. Sivullisille homma näyttää sille, kuin heidän käteensä olisi integroitu urakkanuppi. Tosin jos autoon ei ole suotu ohjaustehostinta, saattaa ratin kääntäminen ainakin Kanslistin suorittamana näyttää surku_hupaisalta. Ehkäpä se näyttää siltä muutenkin...
Kylminä vuodenaikoina saatat nähdä meidät hönkimässä kämmeniin ennen pysäköintisuoritusta. Tämä siksi, koska jos kämmenet ovat kuivat, ei pito ole optimaalinen kämmenen ja ohjauspyörän välillä. Kun kämmeneen puhaltelee kosteata ilmaa, paranee kitkakerroin oppikirjan mukaan neljänneksen. Ja tokihan mittauksessa on otettu huomioon sekä nahkapintainen että polyuretaaninen ohjauspyörä, mutta molemmissa tapauksissa hyöty on siltikin tuon neljänneksen luokkaa. Ainoa suure, mikä vaihtelee, on ihmiskämmenen orvaskeden kimmoisuus ja sen pehmentämisessä käytetyn kosteusemulsion tai -voiteen määrä ja laatu. Kanslisti haluaa vielä huomauttaa, että oppikirjanomainen toiminta on erilaista kuin oppikirjanmukainen toiminta. Ja jos vielä tiedostaisimme, että pysäköintiin ei todellakaan tarvita oppikirjaa, saisimme eloomme sitä sisältöäkin.
Viimeisimpänä esittelyn saa kaikista vaikuttavin joukkio: Kokonaisvaltaiset Hallitsijat. Heidän suorittaessa ihan mitä tahansa autonkäsittelyyn liittyvää toimenpidettä, voit helposti katsojana päästä hartaaseen atmosfääriin. Koen itseni oikeutetuksi, kun pääsen lähes päivittäin seuraamaan tämän lajityypin edustajien armollista vuorovaikutusta, jossa auto ja kuljettaja ymmärtävät toisiaan tavalla, jota vain täydellisessä symbioosissa elänyt voinee ymmärtää. Jokainen, joka on vieraillut Toyota Espoon showroomissa ymmärtää varmasti, mitä ajan takaa. Kun automyyjät vaihtavat myymäläautojen paikkaa tai tuovat uusia sisään, eivät lukuisat tolpat todellakaan ole sellaisia, joiden sivuuttaminen onnistuu pelkällä olankohautuksella. Ehei, vaan niitä pitää kunnioittaa kuin toteemipaaluja, jotta korikorjaamon työnjohtajan ei tarvitsisi ilmoitella niiden häirinnästä intiaanipäällikölle.
Haluan erikseen nostaa esille yhden tämän lajityypin edustajan. Törmäsin hänen suorituksiinsa ensimmäisen kerran seitsemän vuotta sitten television realityohjelmassa, jossa teemana oli autonkäsittelytaidot ja nimenä Suomen paras nuori kuski. Tämä Formaatti Finlandia -palkinnonkin voittanut ohjelma on jäänyt mieleeni, koska sen mittelöissä oli jotain sopivan käytännönläheistä yhdistettynä ripauksella komiikkaa. Vai mitäpä sanotte rastista, jossa tarkoituksena oli ajaa virheettömästi erikoiskoettelemus, jossa kartanlukijana toimii yltiöpäisesti pälättävä Eija Vilpas. Monella keskittyminen silminnähden herpaantui, mutta yksi Kokonaisvaltainen hallitsija muisti ryhmittyä oikein, käyttää suuntavilkkuja, noudattaa nopeusrajoituksia sekä tarkastaa kuolleen kulman kreikkalais-roomalaiseen - eli siihen ainoaan oikeaan - tyyliin. Toisen maininnan arvoisen rastin tehtävänä oli lähteä liikkeelle henkilöautolla, jonka perässä oli asuntovaunu. Jos oikein muistan, kaikki muut kilpailijat lähtivät liikkeelle sen kummemmin soittelematta, ja tulokset olivatkin juuri sellaisia. Vain yksi kilpailija muisti ennen mobilisoitumista mm. nostaa asuntovaunun seisontatuet, sulkea astiakaapit ja tarkastaa valot. Niin, aidot karavaanarit ainakin tietävät, millaista jälkeä syntyy, kun sukkuloi astiakaapit auki. Rakas Teema®-astiasto on pirstaleina jo muutaman kirraavan mutkan jälkeen.
Myös tuon ohjelman voittajan edesottamuksia voin onnekseni seurailla päivittäin. Hän nimittäin työskentelee samassa Kansliassa kuin minäkin. Näiden sanasten jatkeeksi Kanslisti haluaa toivottaa kaikille lukijoilleen oikein hyvää kesää! Ja olkaa valppaina etenkin pysäköintipaikoilla: teitä tarkkaillaan. :)
