Kaikki sai alkunsa, kun tutkailin kalenteria ja havainnoin, että perheeni kesälomien samanaikainen jatkumo on vain vajaan viikon mittainen. Olemme autoilleet aiemmin Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä muissa Pohjoismaissa, mutta jostain kummallisesta syystä kotimaassa autolla matkustaminen ei ole ollut juurikaan mummolareissua pitkäkestoisempaa. Nyt olisi oiva tilaisuus paikata tämä aukko vaahdon sijaan kunnollisella tubeless-paikalla.
Onnekseni sähköpostiini ilmestyi samoihin aikoihin houkutteleva tarjous eräältä hotelliketjulta. Sen mukaan nopeasti toimien olisi mahdollista saada perhehuoneita käyttöönsä alennettuun hintaan. En empinyt, ja sain varattua meille huoneet Jyväskylästä, Tampereelta ja Porista. Turulle jätettiin optio, joka voitaisiin matkan edetessä muuntaa todellisuudeksi. Näiden lisäksi olin jostain lukenut, että Tuurissa sijaitseva kyläkauppa kannattaa mahduttaa suomalaiseen kesälomamatkaan vaikka väkisin. Ja kyllähän ainakin televisio-ohjelman perusteella tuon paikan ilmojen piiri ihan mukavalta vaikuttaakin. Eli vielä yksi nuppineula kartalle ja sitten reitin suunnitelma oli valmis. Syötin lopuksi kaiken vielä suunnistuslaitteelle ja sattumaa tai ei: reitistä tuli sydämen muotoinen. Luonnontiedettä olisi siis luvassa, mutta entäs se matematiikka?
Autoiluentusiastina Kanslisti suhtautuu kulutuksen minimoimiseen intohimoisesti. Ja mukavinta tässä on tutkailla lukemia erilaisista kulkupeleistä. Koska uusi perheenkuljetinyksikkömme ei vielä tälle tourneelle ehtinyt saapua, ja nykyisessä ei ole - kranttu kun olen - tasanopeudensäädintä, päädyin tutkailemaan Toyota Rentin tarjontaa. Hybridi olisi matematiikalle luonnostaan suopea, mutta päätin vielä silmäillä tarkemmin glorifioidun CD400-ohjelman näyttämää vuokra-autokalustostamme. Ja silloin iskin silmäni ILEen. Tuolloin en vielä tiennyt, että sekin tekee saman meille.
Suunnistuslaite ilmoitti reitin kokonaispituudeksi hieman vajaa tuhat kilometria. ILEn strategisia mittoja tutkaillessani huomasin sen olevan kulutuslukemissa vain hienoisesti hybridiluokan yläpuolella. Tästä ja tankin koosta pystyin matemaattisilla kyvyilläni juuri ja juuri laskemaan, että matkahan saattaisi onnistua yhdellä tankillisella dieseliä. No niin, nyt mukana reissussa olisi sitä matematiikkaakin.
Tässä kohdassa Kanslisti haluaa huomauttaa, että pihistely on mukavinta auton suorittamana. Eli pidän ajelusta sen kummemmin miettimättä ja käytän vaikkapa tasanopeudensäädintä silloin kun se parhaalta tuntuu tietäen, että esimerkiksi alamäessä se ei ole yhtä etevä kaasuläpän kontrolloija kuin ihmisjalka. Tosin hybrideillä on ns. Pulse & Glide -ajotekniikka synnynnäisesti niin hyvin hallussa, että aika etevä se ihmisjalka saa niiden kuljettajalla olla, jos meinaa teknologian humanistisesti päihittää.
Taloudellisuusajoa on siis kahdenlaista: tekniikan avustamaa sekä kuskin osallistumisella että ilman. Vaikka en yleensä juurikaan keskity taloudelliseen ajamiseen vaan annan auton suunnitelleen ihmisjoukkion miettiä niitä asioita, olisi Ecorun-tyyppistä kisaamista joskus erittäin mielenkiintoista kokeilla. Mutta yhden tomintatavan olen taloudellisuuskisaajilta omaksunut ja se on Astraalinen tankkaus. Vaikka vuokra-autojen tankki on uudelle käyttäjälle aina täysi, päätin silti tankata sen täyteen astraalisin menetelmin, jotta voin häpeilemättä ilmoittaa tässä jutussa matemaattisesti laskemani keskikulutuksen oikein. Normaaleiden autoilijoiden tankkaushan päätetään ensimmäiseen tai viimeistään toiseen pistoolinaksaukseen. Astraalinen polttoainetäydennys sen sijaan suoritetaan tiettyyn kuunkierron aikaan kolmen desin Minigrip®-pusseihin siten, että niiden täyttyessä pussin vasen alakulma puhkaistaan nuppineulalla ja polttoaine valutetaan tankkiin. Kun pussit ovat tyhjiä, ne punnitaan käyttäen nanovakaa, jotta saadaan varmistettua, että kaikki polttoaine on varmasti poistunut pusseista. Sen jälkeen kun autoa on tankkauksen kestäessä ravisteltu 17 kertaa heilahduksenvaimentimien testauslaitteella (jokaisella taloudellisuusajajalla on sellainen aina mukana tavaratilassa), ollaan proseduurissa miltei loppusuoralla. Kun täyttöputken ylimmän kohdan tasolla on visuaalisesti havainnoitavissa polttoainetta, siitä imetään tyhjiöinjektioruiskulla 10 millilitraa polttoainetta, jotta korkki mahtuu pärskymättä paikalleen. Nyt tankki on täynnä, astraalisesti. Tuo 10 millilitraa muuten huomioidaan ja käytetään lopputankkauksessa, jos jäit sen kohtaloa ihmettelemään.
No juupa juu, ehkäpä nyt olisi soveliasta palata maan kamaralle..
Ajelimme siis ensin Jyväskylään ja jo tuolla matkalla ILE oli ominaisuuksillaan tehnyt retkikuntaamme vaikutuksen, mutta vielä emme osanneet sitä prosessoida sen kummemmin. Sataa kahtakymppiä suurimman osaa matkasta huidellessa ajotietokone näytti kulutukseksi lukemaa 6,6. Oho, nyt lipsahti erhe. Eihän se mikään tietokone ole, vaan monitoiminäyttö. Vrt. eng. Multi-Display. Terveisiä taas takavuosien koulutuksesta vastaaville. :)
Valmiina nousemaan Laajavuoren huipulle:
Jyväskylästä päästelimme Töysän suuntaan ja tuo tieosuus oli Kanslistin mieleen. Myös ILE selkeästi viihtyi ja lukemat alkoivat laskea monitoiminäytössä. Matkalle sattuu myös ainakin kaksi varauksin suositeltavaa varikkokäyntiä. Ensimmäinen on Ähtärin eläinpuisto ja toinen Tuurin kyläkauppa. Ja jälkimmäistä varten käytin tuota varauksin-sanaa. Me näet satuimme paikalle sellaiseen tunnelmaan, joka vastasi Galna Dagareita jättimäisessä teollisuusrakennuksessa. Tuskinpa siellä aina sellaista on, mutta nyt alkoi tällaista heikompaa Kanslistia meno hirvittää.
Iltaa kohden ajelimme jälleen erittäin mukavaa taipaletta kohti Tamperetta. Mutkia, mäkiä, hyvää asfaltointia ja satasen rajoitus: splendid! Liikennettäkin oli vähänlaisesti ja jos joku sattui etenemään hieman autokuntaamme hitaammin, ILE hoiti ohituksen mallikkaasti. Hotellin parkkihallissa tarkastin kulutuslukeman ja se oli laskenut viiteen pilkku kuuteen. Matkaa oli taivallettu viitisensataa kilometriä ja polttoanemäärästä kertova osoitin näytti puolta väliä. ILEhän on varsinainen taloustaituri. Kyllähän tämä taitaa tankillisella sydänreitistä suoriutua.
Jonottelua kyläkauppaan:
Kyläkaupan hotellin fasaadi:
Tampereen ohjelmanumeroksi kaavailtu SärkänNiemi jouduttiin jättämään väliin, koska monitoiminäyttö kertoi lämpötilaksi 13 astetta ja taivas ripotteli vettä. Päivä sujui kuitenkin mukavasti ostoksia tehden, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Poria. Matkalla bongasin ensimmäiset nopeudenvalvontakamerat ja niiden kanssa ILE oli ns. hyvää pataa. Tästä kiitos kuuluu sen suunnistuslaitteella olevalle vallitseva nopeusrajoitus -ilmaisimelle. Koska ajattelimme Porin haluavan toipua rauhassa edellisen viikonlopun Jazz-festareista, päätimme jättää kaupunkiin tutustumisen yöpymistä lukuunottamatta seuraavaan kertaan. Aamulla ajelimme Raumalle ja tarkemmin keskittymään nimeltä Vanha Rauma. Nyt sääkin oli suopea ja tuo historiallinen "lähiö" suorastaan säväytti Kanslistia, varsinkin kun meneillään oli Rauman pitsiviikot. Arkkitehtoonisesti tuosta miljööstä mieleemme tuli sympaattinen tanskalainen pikkukaupunki.
Raumalta ajelimme Turun kautta kohti kotia. ILEn vähäisestä polttoaineesta kertova varoitusvalo syttyi, kun trippimittari näytti vajaata yhdeksää sataa. Tiedän Toyotan näissä asioissa kuljettajaystävälliseksi, joten jatkoin ajamista, kunnes range-näyttämäkin oli ollut nollilla jo jonkin aikaa. Aloin kuitenkin hieman epäillä matemaattisia kykyjäni enkä halunnut suorittaa mahdollista tankkausta "Jerry"-kannusta keskellä Karnaisten tunnelia, joten suoritin (astraalisen;) tankkauksen varmuuden vuoksi ennen sitä. Sain menemään 60 litran tankkiin 50 litraa dieseliä, joten huoleni oli siis turha. ILEllä taivaltaa sydänreitin helposti ja jää vielä varaa poiketa välillä sukuloimaankin - niin halutessaan. Virhemarginaali huomioiden keskikulutus oli jetsulleen sama kuin monitoiminäytönkin ilmoittama: 5,6 litraa sataselle. Ei paha. Ja tuon teki siis auto, koska sen kuljettaja ei juurikaan aiheeseen osallistunut esimerkiksi pihistelemällä ilmastoinnin ja tasanopeussäätimen käytössä. Etevämpi kuljettaja laittaa tuon pilkun jälkeisen lukeman taatusti pienemmäksi, ehkä jopa nollille. Haaste on heitetty!
Tässä monitoiminäytön kertomaa hieman ennen lopputankkausta:
Esitellään vielä lopuksi pääosan näytteljä ILE. Kyseessä on uusi Toyota RAV4, jossa on kaksilitrainen dieselmoottori. Tarkimmat jo tietävätkin, että tuolla moottorilla auto on etuvetoinen. Mutta ei hätää, nimittäin ainakin itselleni yllätyksenä autosta löytyi AUTO LSD -niminen järjestelmä. Tämä jäljittelee tasauspyörästön luistonrajoittimen (Limited Slip Differential) toimintaa silloin kun luistonestojärjestelmä (TRC) on kytketty pois. Pikaisen soralla suoritetun kokeen perusteella uskoisin ILEn olevan etuvetoiseksi mallikelpoinen etenijä. Piheyden lisäksi Kanslistia miellyttivät hyvät tilat, mukavat etuistuimet, hyvä soittopeli ja suunnistuslaitteisto (Touch & Go) sekä ulkomittoihin nähden ketterät liikkeet. Myös moottoriin on jo mainitun saituruuden lisäksi onnistuttu loihtimaan mukava suorituskyky. Auto kantaa siis mallinimensä velvoitteet takavedon puuttumista lukuun ottamatta mallikkaasti ollen ajanvietteellinen, huvittava, viihdyttävä, virkistävä ja aktiivinen ajoneuvo (RAV4 = Recreational Active Vehicle with 4 Wheel Drive). Lisäksi se on myös täydellinen valinta sydämelliseen pihistelyyn. Mikäli sinä haluaisit myös kokea tämän, voit vuokrata ILEn käyttöösi Toyota Espoon Rentistä. Kanslisti suosittaa. :)
Loppuun vielä tietokilpailukysymys. Mitä tarkoittaa tämä tekstinen?
