Lainapeitteen alla

Kuvittelepa tilanne, jossa kyyhötät omissa oloissasi tyhjiössä, jota ympäröi räntäsäteen ja viiman aiheuttama eräänlaisen muoviseoksen liplatus. Eli ääni, joka syntyy kun veneen ylle suojaksi sarkofagioitu pressu väreilee vienosti. Tässä tilassa kaikki mikä on ennen sinne sujahtamista ollut merkityksellistä, on nyt vailla merkitystä. Kun vielä suljet silmäsi, voit helposti tuntea merkitsevän aallonkorkeuden vaikutuksen ulapalla matkalla Hangon Regattaan, vaikka oikeasti oletkin keväisessä venesatamassa ja lainapeitteen alla kunnostamassa venettäsi.

Kanslisti on ilmeisesti saanut jonkinlaisen merikelpoisuuden jo lapsivedessä, koska kunnioitukseni merta kohtaan on aina ollut suurta. Jo nuorena havaitsin, että merellä on myös suunnaton rauhoittava vaikutus. Kun kiireisen työviikon jälkeen pysäköi autonsa sataman pysäköintialueelle ja patikoi laiturille, on jo matkalla tietynlaiseen kaikkivoipaisuuden tasapainoon. Laiturilta veneen kannelle astuessa olet jo selkeästi pakosalla jotain, jonka kuvailisin tässä, jos vain tietäisin mitä sanoja käytetään silloin, kun on jotain paossa. 

Kaikista sanoinkuvaamattomin hetki on kuitenkin silloin, kun pitelet ruorista ja tunnet, kuinka aluksesi lepuuttajat irtoavat laiturista ja te yhdessä aloitatte hienovaraisen lipumisen kohti aallonmurtajaa. Ja edelleen kohti suurta tuntematonta, eli aavaa merta.

Tätä on toki edeltänyt - ja täytyy aina edeltää - veneen seikkaperäinen merikelpoisuuden tarkastaminen sekä pelastusliivien pukeminen. Myös kengät on syytä vaihtaa kansikäyskentelyyn paremmin sopiviin Crockseihin. Tämähän on juuri se tarkoitus, johon ne alun perin on luotu. Varustuksen pukemisen jälkeen seuraa koneen käynnistys, jonka jälkeen voidaan kytkeä plotteri päälle. Ei-veneilijöille tiedoksi, että veneessä plotteri on sama kuin navigaattori autossa. On muuten sinänsä halveksittavaa, että autoilijat julkeavat edes käyttää sanaa navigointi, koska latinankielinen navigare-sana tarkoittaa merenkulkua.

Tässä kohdassa on syytä huomauttaa, että kanslisti ei tietenkään suuntaa ulapalle pelkällä plotterilla, vaan mukana on aina harppi ja kunnolliset paperiset merikartat. Merenkulun perusteet on syytä osata matkalla Neptunisin tai Poseidonin kustannuspaikoille. Myös vallitseva säätila ja sen ennustus on tutkittava tarkasti. Tähän suositan internetin asemesta radion aina niin luotettavaa Merisää-ohjelmaa. Mikäli haluat tietää, milloin ohjelma on eetterissä, voit kysyä sitä rohkeasti minulta: muistan kellonajat ulkoa.

Oma veneilyintoiluni alkoi jo teini-ikäisenä optimistijollailulla. Tämän vaiheen jälkeen löysin itseni aina keväisin turvottamassa mitä erilaisimpia puuveneitä. Olihan se jännää, kun ei koskaan vesillelaskussa tiennyt, kuinka hyvin alus hyljeksii vettä. Onnekseni sanat äyskäri ja pilssipumppu olivat jo jonkin aikaa löytyneet sanakirjasta. Aikuistumisen kynnyksellä aloin jo kuitenkin laiskistua, enkä enää meinannut millään löytää turvotusvimmaa aina keväisin: puuveneen pitäminen kun ei ole laiskiaisten hommaa. Jotain muuta oli siis kehitettävä.

Työni puolesta löysin Toyota-merkkiset veneet, mutta niille ei ole Suomessa maahantuojaa. Halukkaat voivat muuten tutustua niihin täällä: http://www.toyota.co.jp/marine/

Jotain aiheeseen liittyvää piti kuitenkin saada. Asiaa tutkailtuani huomasin nopeasti, että Toyotan legendaariseen 2L-moottoriin myydään rakennussarjoja, jotka merikelpoistavat, eli ammattitermein marinoivat sen. Harmikseni tuon voimanlähteen kyky pyörittää potkuria on käyttööni hieman ujonlainen. Kuten toisessakin intohimoilussani, eli moottoripyöräilyssä, vastaus löytyi Yamahasta. Tai oikeammin Yamarin-merkistä, joka valmistaa Land Cruiserin kuusisylinterisestä 1HD-moottorista marinoitua versiota. Nyt olin löytänyt lähteen voimalle.

Muistan vieläkin, kun kuljin väylää kohti Airiston Stormälö-satamaa, ja veneeseeni oli juuri hetkeä aiemmin asennettu kyseinen moottori. Neitsytmatka siis, jolla aiemmin aina niin kovasti tyrskyttäneet mainingit eivät enää tuntuneet juuri miltään. Veneeni oli löytänyt sielunkumppanin, ja ensimmäistä kertaa minä tunsin itseni aidoksi kippariksi. 

Mutta: jälleen kerran minun on tunnustettava, että en oikeasti tiedä merenkulusta yhtikäs mitään, joten minun on turvauduttava näihin mielikuviin. Veneilykokemukseni rajoittuvat lähinnä aluksiin, jotka risteilevät Suomen ja Ruotsin välillä. Sen kuitenkin tiedän oikeasti, että yhdistelmässä meri ja vene on jotain äärimmäisen rauhoittavaa ja kiehtovaa. Ehkäpä meidänkin kodista joskus tulevaisuudessa löytyy joku muukin kippari kuin juustopaketti jääkaapista.