Oho, kylläpäs aika rientää ja edellisestä kertomuksesta alkaakin jo olla tovi, joten palataan tarinointiin kurkistamalla, mitä eräälle tutulle taksiautoilijalle kuuluu syksyllä 2014.
Kuten edellisestä tarinasta muistamme, Laitinen tunnetaan ammattikunnassaan varsin perusteellisena ajurina. Niinpä hän oli ollut hieman ihmeissään, kun kirjanpitäjä oli keväällä tiedustellut pienentyneiden polttoainelaskujen perään. Ja muutenkin kulut olivat laskeneet, mikä oli saanut kirjanpitäjän epäilemään, että Laitinen oli vähentänyt ajoja. Laitiselta oli mennyt hetkinen, kun hän oli vakuutellut, että siitä ei ole kyse. Uuden ajopelin polttoaine- ja huoltokustannukset kun vain nyt sattuvat olemaan merkittävästi edeltäviä autoja pienemmät. Koska kirjanpitäjän asiakkaina oli muitakin taksiyrittäjiä, hän kysyi puhelun lopuksi tarkkaan Laitisen uuden ajopelin mallin, jotta osaisi tästä eteenpäin patistaa muutkin säästöpuuhiin, sekä arvioida heidän ennakoitaan paremmin.
Täysin ongelmattoman kesän jälkeen Laitinen oli valmis toteamukseen, että kuluja tähän autoon ei oikein saa keksimälläkään, joten kai hänen oli vain hyväksyttävä, että säästäminen voi olla tällaistakin. Jotain teknistä puuhastelua Laitinen kuitenkin kaipasi, joten hän alkoi laatia itselleen listaa, johon hän kirjaili kaikki ne tärkeät toimenpiteet, joilla hän valmistautuu tulevaan talveen. Hänen suupielensä vääntäytyivät hienoiseen hymyyn juuri sillä hetkellä, kun hän hoksasi, että tämän listan hän voisi julkaista kollegoiden iloksi tulevassa taksiautoilijoiden mainoslehtisessä, jossa hän toimi vierailevana kolumnistina.
Aviisin ensimmäisenä toimenpiteenä on ajovalopolttimoiden vaihto. Laitinen olisi halunnut ajoneuvoonsa nykyaikaiset led-ajovalot, mutta sellaiset sisältävän mallin - eli Premiumin - toimitus olisi venynyt pitkälle kevääseen, joten hän tyytyi perinteisiin halogeeneihin. Eivätkä nekään missään nimessä huonot olleet, päinvastoin. Mutta Laitinen halusi pelata varman päälle, ja vaihdattaa autoonsa uudet ajovalopolttimot syksyn ja talven pimeyttä selättämään, vaikkakin päivävalot olivat säästäneet niitä pitkin koko valoisan kesän. Tässä kohdassa Laitinen ajatelmoi mielipidettään päivävalodirektiivistä, mutta päätti jättää ne sanaset listastaan pois. Hän tunsi kuitenkin suurta ammattiylpeyttä, koska muisti aina kytkeä varsinaiset ajovalot päälle mm. Mestaritunnelia tai Uudenmaankadun tunnelia pitkin kulkiessaan.
Listan toisena oli talvirenkaiden vaihto ja niiden kunnon tarkastaminen. Laitinen ei ollut enää vuosikausiin vaihtanut renkaita itse, koska oli kyllästynyt niiden alati kasvavan koon ja painon hallinnointiin. Nykyisin hänen rengassarjansa huilivat vuorotellen tutun huoltoliikkeen hotellissa, ja ne vaihtuvat alle kätevästi netissä tehdyn omavalintaisen ajanvarauksen lopputulemana. Tätä Laitinen piti äärimmäisen hienona palveluna, mutta silti hän halusi aina hieman itsekin osallistua puuhasteluun. Tai tarkemmin ainoastaan siihen hetkeen, jossa mekaanikko tarkastaa renkaiden kunnon. Laitinen halusi näet livenä ammattilaisen siunauksen sille, että alla pyörii varmasti priimakuntoinen setti. Ja jos niissä oli vähänkään oudoksuttavaa kulumaa, hän teetti lisätyönä ohjauskulmien tarkastuksen. Laitinen tiesi, että siitä veloitettava 99 euroa on pieni summa, ja sen tekemättä jättäminen tuhoaa mahdollisesti koko renkaan tai jopa rengassarjan.
Laitinen oli seurannut syksyn mittaan vilkasta keskustelua rengaspainetunnistimista. Hänen oma ajopeli oli sellainen, missä tuota järjestelmää ei vielä ollut, mutta hänen kollegallaan oli upouusi työkalukaima, jossa sellainen on. Tämä samainen kollega oli autoa hankkiessaan tolpalla juputtanut tunnistimien aiheuttamaa rengassarjan lisähintaa, mutta oli vetänyt sanansa takaisin, kun Laitinen oli kertonut hänelle järjestelmän hyödyistä. Ja nämä perustelut Laitinen puolestaan oli kuullut asioidessaan Pikahuollossa määräaikaishuollossa, jossa tuttu mekaanikko kertoili niitä toiselle asiakkaalle. Tuon jälkeen Laitinen oli ollut valmis asennuttamaan autoonsa rengaspainevahdin, mutta harmistuneena joutui kuulemaan, että sellaista ei ole mahdollista jälkiasentaa.
Niin, ne järjestelmän hyödythän ovat kiistattomat: luttana rengas vierii ja kuluu epäedullisesti, sekä ohjautuu liikenneturvattomasti. Nämä seikat tämä vahti huomaa ennen kuin mitään fataalia ehtii tapahtua. Ja nyt kaikki käsi sydämelle: kuinka moni tarkastaa rengaspaineet riittävän usein, eli vaikkapa kerran kuukaudessa? Niinpä niin, eipä juuri kukaan, kuten ei myöskään Laitinen. Mutta nyt autoissa on varuste, joka tarkastaa niitä aina kun autolla liikennöidään, ja täysin autonomisesti.
Tässä kohdassa Laitinen päätti, että listan olisi hyvä olla mahdollisimman napakka. Ja koska nämä toimenpiteet tehtäisiin normaaleiden määräaikaishuoltojen lisäksi, hän päätti lisätä vielä yhden tarkastuksen, joka koski akkua. Tähän liittyen Laitinen oli aikaa renkaiden vaihtoon netistä varatessaan huomannut, että akun tarkastus oli ollut tarjouksessa viiden (5) euron hintaan! Hän ruksasi tuon oitis. Eipä ole hinnalla pilattu, hän mutisi tyytyväisenä itsekseen. Toki hän tiesi hybridiautonsa 12 voltin akun olevan iskussa, koska hän oli auton oston yhteydessä asennuttanut siihen moottorinlämmittimen kanssa symbioosissa operoituvan akkulaturin. Ja koska Laitisen talonkirjaotteessa mainittiin mahdollisuus jatkuvaan sähköön, hän oli vielä lisämaustanut lämmittimen ja laturin ohjautumaan älypuhelimella.
Tällaisen listan Laitinen sai itselleen aikaan. Toivottavasti sen imitoimiseen ryhtyvät kaikki sellaiset autoilijat, joita kiinnostaa sujuvuuden, turvallisuuden ja stressittömyyden tasapainoinen trio, joka soittaa ainoastaan duurimuotoisessa sävellajissa.
