Minibussillinen palikoita

Jotkut saattavat muistaa muutaman vuoden takaisen tarinointini matkastamme Tanskan Legolandiin. Vanhin poikani on jokaisena sitä seuranneena kesänä aina kysynyt, että milloin suuntaisimme sinne uudestaan, koska alueesta jäi paljon kokematta. Ja olipa tuo jostain selvitellyt, että uudet Ninjago-figuurit tulevat tänä kesänä myyntiin, ja ne olisi kuulemma mukava bongata ennen niiden rantautumista olarilaiseen suurtavarataloon. Myös perheemme nuorimmainen on alkanut kysellä tuosta mystisestä tanskalaisplantaasista, jossa legopalikoita kasvaa nurmikolla, ja jossa on myynnissä puoleen hintaan isoveljen suunnittelemia Lego-settejä. Joten ei kai siinä muu auta kuin tien päälle kohti seikkailuja!

Suunnittelimme matkaa erään mummolareissun yhteydessä, jonka seurauksena vanhempani ilmoittautuivat mukaan. Minulta kukaan ei muistanut kysyä lupaa, mutta älkää käsittäkö väärin: ilman muuta olisin ollut sitä mieltä, että tästä tulee huima reissu sillä kokoonpanolla. Toki hieman mieltäni kaihersi, että saan koko matkan ajan kytätä peileistä pysyykö toinen autokunta perässä, koska kokemukseni mukaan pitkillä matkoilla turvallinen väli kasvaa helposti sellaiseksi, että jopa ennalta sovittu yksi päämäärä muuttuu kahdeksi... Onneksi työnantajani edustaman automerkin mallivalikoima on sen verran laaja, että ratkaisu tähän oli yllättävän helppo: Toyota Proace -pikkubussi! Varasin sen hyvissä ajoin Rentistä ja nappasin muutaman kuvan istuinjärjestelystä. Tämä osoittautui hyväksi nappaukseksi, koska pojat jaksoivat malttamattomina odottaa matkan alkua, kun saivat etukäteen suunnitella istuma- ja matkatavarapaikkojaan. Muutaman nahistelunkin katselimme; aiheena kuka istuu mummon ja kuka vaarin vieressä. Kieltämättä matka alkoi vaikuttaa todella mukavalta, etenkin kun ajattelimme tällä kertaa poiketa hieman muuallakin.

Ensimmäinen etappi oli ajella Turun satamaan. Tätä ennen olin säädellyt Proacen istuimista jokaiselle mukavan paikan, mutta pakko myöntää, että ei olisi meistä motoristeiksi, koska jo puolessa välissä lastausta tuntui, että pitäisiköhän käydä vuokraamassa toinen Proace tavaroita varten. Onnekseni kaikki mahtuivat mukaan, siitä suurin kiitos jo mainitulle istuimien säätömahdollisuudelle, jonka ansiosta sain järjestettyä autoon erilaisia sopukoita. Matkaan lähti siis 4 aikuista ja 2 lasta, joten jäljelle jääneisiin kolmeen istuimeen varattiin paikat tuliaisille. Kuten viimeksikin, suuntasimme ensin Tukholmasta kohti Göteborgia, ja matkalla pysähdyimme makeisostoksille Polkagrisar-tehtaanmyymälään.

Polkagrisar-tehtaanmyymälä, Gränna Jönköping

Göteborgista lauttailimme Tanskan puolelle Fredrikshavniin. Tällä kerralla lautta oli tupaten täynnä, eikä keli mahdollistanut kuin pikaisen käynnin kannella. 3,5 tunnin jälkeen oli mukava palata väljään minibussiin ja aloittaa matka kohti Ribe-nimistä kaupunkia, josta olimme varanneet kolmeksi yöksi  huoneiston paikasta nimeltä Ribe Byferie. Tätä keskittymää kanslisti ja muu poppoo voi vuolasti suosittaa muillekin. Me teimme sieltä päiväretket Saksan puolelle Flensburgiin ja tietenkin matkan kohokohtaan Legolandiin. Etäisyys kumpaankin on Ribestä alle 100 kilometriä.

Ribe Byferie

Olimme matkalla heinäkuun puolessa välissä ja edelliseen kesäkuussa tehtyyn reissuun verrattuna Legoland-kävijöitä oli liikkeellä melkoisesti enemmän. Nyt opimme, että seuraavalla kerralla paikalle kannattaa saapua iltapäivällä, koska moni muu ei sitä tee, jonka vuoksi laitteissa on lyhyemmät jonot ja auton saa parkkiin lähipellolle. Nyt saavuimme paikalle noin klo 11.00 ja saimme mukavan happihyppelyn käveltyämme huvipuistoon naapurimaalaiskunnan pellolta. Lisäksi laitejonot olivat noin 30 - 45 minuutin pituisia. Silti pakko myöntää, että huvipuistokävijöiden iloisuutta katsellessa ja alueen monimuotoisuutta ihaillessa sana jono saa uuden merkityksen, jonka ymmärtää vasta jonotettuaan johonkin, jossa tapahtuu jotain sellaista, jonka vuoksi hymyilyttää ainakin seuraavaan kertaan saakka. Kyllä se vain on mahtava paikka, ei siitä mihinkään pääse. Itse voisin viettää koko päivän katsellen minilegokaupungin arkea kaikkine mahtavine  ja liikkuvine yksityiskohtineen.

Hybridilego

Tänne kannatti jonottaa: The Haunted House

Legoland-visiitin jälkeisenä päivänä lähdimme käymään päiväretkellä Flensburgissa, joka sijaitsee juuri ja juuri Saksan puolella. Näin pääsin kokeilemaan Proacen baanaominaisuuksia todeten, että ainakaan tietä sillä ei tarvitse tukkia. Flensburg vaikutti mukavalta ja kohtalaisen pieneltä saksalaiskaupungilta, mutta päivän kohokohta oli ostosreissu Citti-Park -nimisessä ostoskeskuksessa, joka sijaitsee miltei maiden välisellä rajavyöhykkeellä. Havaitsimme, että paikalla oli erittäin runsaasti tanskalaisia turisteja, joten ilmeisesti maiden välisissä hinnoissa on sen verran eroa, että ostosreissu Saksaan kannattaa tehdä. Ja tanskalaisautojen takajousituksien asennoista saattoi päätellä, että kerralla kannattaa ostaa mahdollisimman paljon.

Paluumatkalla kävimme Römön saarella, jonne ajetaan jännä luotisuora matalikolle tehty pitkähkö tie, joka kartalla näyttää pelkältä hentoiselta viivalta. Maisemat olivat upeita, ja paikka olisi ehdottomasti ollut pidemmänkin visiitin arvoinen.

Mukavan Ribe Byferie -majapaikan (http://www.ribe-byferie.dk/en/) jälkeen ajoimme mahtavaa Ison Beltin siltaa kohti Kööpenhaminaa piipahtaen matkalla Odensessa. Kööpenhaminassa vietetyn yön jälkeen ajoimme pitkin toista mahtavaa siltaa (Juutinrauman silta) kohti Malmöa. Sieltä teimme päiväretken Ystadiin ja siellä tarkemmin paikkaan, johon eteläinen Ruotsi käytännössä loppuu. Paikka on nimeltään Alen kivet, ja tätä paikkaa kanslisti seurueineen suosittaa erityisillä lämpöasteilla. https://fi.wikipedia.org/wiki/Alen_kivet

Kööpenhaminassa

Alen kivet, Ystad

Horisontissa Juutinrauman silta

Kotimatkalla yövyimme vielä Linköpingissä, josta ajelimme Tukholmaan ja siitä laivalla vesireititse takaisin Suomeen. Kilometrejä Proacen mittariin kertyi noin 2700 ja matkapäiviä taisi olla 9. Tekniikkana tässä Toyota Rentin minibussi-Proacessa on kahden litran dieselmoottori (163 hv) ja automaattivaihteisto. Paikkoja siitä löytyy kuljettajan lisäksi seitsemälle matkaajalle. Auton oman monitoiminäytön mukaan polttoaineen keskikulutus oli 8,7 litraa satasella. Pakko myöntää, että tämän ajorupeaman jälkeen kanslistista on muotoutumassa todellinen fani tämän tyyppiseen ja tämän tyyppisellä kulkupelillä tehtyihin autolomiin. Tämä transformaatio on pienien asioiden ansiota: esimerkiksi laivaa rannassa odotellessa lapsista oli erittäin hauskaa, kun bussin lattialla saattoi leikkiä tai pelailla ja vieläpä kohtalaisen väljästi. Henkilöautossa vastaava tilanne johtaa kokemusperäisen tietokantani mukaan lasten välisiin konflikteihin - jopa useisiin sellaisiin.

Mukava matkakonttori, jossa käskytettävänä on mm. tuhti annos voimaa. Tällä ei jää jalkoihin.

Näissä tunnelmissa kanslisti kannustaa rohkeasti kokeilemaan vastaavaa, ja se kannattaa aloittaa pyytämällä tarjous: http://www.ttnordic.fi/palvelut/rent

Tällä hetkellä vuokrattavana Kaivokselassa on 2 ja Espoossa 1 Toyota Proace -minibussi. <3

Avaruuden autokorjaamo

Kansliapäällikköni pyysi eräässä palaverissa joukkiotaan miettimään, minkälainen mahtaisi olla tulevaisuuden autokorjaamo. Hautauduin oitis ajatuksiini ja pohdiskelin erilaisia variaatioita, joihin koitan tässä tarinassa palata.

Palaverin päätyttyä palasin työpöydälleni ja mietin, miltä se mahtaisi näyttää vaikkapa vuonna 2020. Listasin pöydälle vuosien saatossa asettuneet tykötarpeet ja hymähdin vienosti: onpas vanhanaikaista - jo nyt. Pöydältäni löytyy siis 2 tietokoneen näyttöä, näppäimistö, hiiri, nitoja, työmääräyksien sinisiä muovitaskuja, kuminauhoja, kyniä, lehtiö muistiinpanoja varten sekä epämääräinen pino (mielestäni määräinen) työmääräyksiä niissä sinisissä muovitaskuissa.

Toki kaikki tuo on nyt äärimmäisen tarpeellista, mutta rohkenen väittää, että jo hyvinkin pian se saattaa olla äärettömän tarpeetonta. Jos sallitte, niin seuraavassa voisin käydä läpi huoltoneuvojan työpäivää jonain päivänä tulevaisuuden kynnyksellä tai porstuassa.

Kaikki alkaa asiakkaasta, joka on varannut ajan huoltoon netissä - tietenkin. Huoltopäivän aattona hän on saanut älypuhelimeensa ilmoituksen, jossa muistutetaan huomisesta ajasta ja kerrotaan, että parkkipaikka numero 327 odottelee valmiina pysäköintihallin toisessa kerroksessa. Parkkipaikat olemme varustaneet ohjelmoitavilla ja led-taustavalaistuilla näytöillä, jotta asiakas löytää hyvin perille. Näytössä tietenkin lukee numeron lisäksi myös asiakkaan nimi sekä auton rekisterinumero. 

Aamulla kun asiakas saapuu huoltotiskille, suoritetaan työn vastaanotto, mutta hieman erilailla kuin nykyisin. Huoltoneuvoja näyttää asiakkaan tekemän huoltovarauksen tiedot table.. korjaan: taulutietokoneesta ja pyytää asiakasta tarkastamaan, että kaikki tiedot ovat oikein. Tämän jälkeen keskustellaan, voitaisiinko tehdä vielä jotain lisää. Lopuksi asiakas hyväksyy työmääräyksen sähköisesti, jolloin se ilmestyy välittömästi työnohjaustaulutietokoneen näytölle mekaanikoiden nähtäväksi, mutta palataan siihen myöhempänä.

Ennen hyväksyntää huoltoneuvoja vielä pyytää asiakkaalta mahdollisiin tarjouksiin liittyviä henkilökohtaisesti kohdennettuja QR-koodeja, jotka luetaan infrapunaskannauksella asiakkaan älypuhelimesta tai taulutietokoneesta. Mainittakoon, että ennen vanhaan näitä kohdennettuja tarjousviestejä lähetettiin sähköpostilla, ja niistä käytettiin nimeä "uutiskirje". Melko ysäriä sanoisin.

No niin, nyt ollaan toki vasta päivän alussa, mutta mitään aiemmin listaamiani tykötarpeita ei ole vielä tarvittu. Noh, eiköhän ainakin nitojalle tule päivän mittaan käyttöä. Seuraavaksi huoltoneuvoja pyytää asiakkaalta avaimia, vaikka eipä sellaisia ehkäpä vuonna 2020 kaikissa autoissa enää ole. Avaimiin kiinnitetään pieni muovinen uusiokäytettävä avaimenperä, jonka pienokaisesta pistematriisinäytöstä selviää auton rekisterinumero ja parkkipaikka. Perällä varustettu avain laitetaan joko painovoimalla, levitaatiotekniikalla tai hydrauliikan avulla kulkevaan tyhjiökapseliin, josta se kulkeutuu korjaamohalliin mekaniikoiden saataville. Tämä mahdollistaa autotalon kaikkien asiakaspalvelutoimintojen ryhmittämisen samaan tilaan, jolloin itse korjaamohalli voi olla vaikka rakennuksen toisessa päässä, tai kokonaan toisessa kerroksessa.

Huoltotiskien välittömästä läheisyydestä asiakkaalle luovutetaan lopuksi sijaisauto. Tämä luovutus tapahtuu sisätiloissa, koska hybridi- tai vetysijaisautojen kanssa tällainen toiminta on kansanterveyslaitoksen mukaan mahdollista. Mikäli asiakas haluaa jäädä liikkeeseen odottelemaan, hän voi seurata työn edistymistä suurikokoiselta näytöltä, joka tarjoaa toiminnallista kuvamateriaalia korjaamohallin arkirealismista.

Avaimen saapuessa korjaamohalliin, mekaanikko ottaa ne ja merkitsee omaan taulutietokoneeseensa työn aloitetuksi. Tämän myös huoltoneuvojat näkevät omasta vastaavastaan. Mikäli työn edetessä vaaditaan kommunikointia huoltoneuvojan kanssa, sitä voidaan harjoittaa joko vanhanaikaisesti puhelimella tai sitten hieman modernimmin chat-sovelluksella. Samalla sovelluksella saatetaan sopia asiakkaan kanssa myös huollon aikana ilmenneistä lisätarpeista, joiden tyydyttämistä huoltoneuvoja voi viestein asiakkaalle ehdotella. Mikäli sopimukseen päästään, ovat tarvittavat varaosat miltei heti mekaanikon käytettävissä, koska varaosamyyjille on tullut automaattinen ilmoitus tästä sopimuksen sisällöstä. Näin mekaanikon ei tarvitse lähteä jonottamaan varaosia, ja asiakkaan auto on nopeammin valmis.

Kun mekaanikko on tehnyt kaikki sovitut toimenpiteet, hän merkitsee ne taulutietokoneeseensa ja toimittaa asiakkaan auton pesuun. Jälkimmäisen voi unohtaa, mikäli nanoteknologia on mahdollistanut likaantumattoman maalipinnan keksimisen.. Mekaanikon merkinnän jälkeen huoltoneuvojalle ilmaantuu notifikaatio valmistuneesta työstä. Tämän sähköisen työmääräyksen hän tarkastaa ja stilisoi, jonka jälkeen asiakkaalle lähtee ilmoitus valmistumisesta. Tässä ilmoituksessa on myös sähköinen verkkomaksumahdollisuus, jonka voi realisoida älypuhelimella. Mikäli näin on toimittu, huoltoneuvoja näkee sen välittömästi, jolloin asiakas voi hakea autonsa avaimet lukitusta kaapista vaikka keskellä yötä. Kaapin numerokoodin asiakas on saanut paluuviestinä vastattuaan "kaappinouto vai tavallinen" -kysymykseen ensimmäisellä vaihtoehdolla.

Kuulostaapa tämä kaikki hienolta, vai mitä? Kanslisti ainakin haluaisi päästä kokeilemaan tällaisia uusia autokorjaamon innovaatioita. Ja osa äsken kuvatuista toiminnoista olisi toki mahdollista ottaa käyttöön jo nyt, mutta nykyisen tarkkaan hiotun paperisen työmääräyksen, muovitaskun ja nitojan yhdistelmästä nivoutuneen prosessin korvaamista tulee miettiä harkiten - ja edetä pienin askelin. Tuohon työn luovutukseen on lopuksi vielä ihan pakko palata. Rohkenen väittää, että tulevaisuudessakin kannattaa valita vaihtoehto 2, sillä eihän mikään voita kunnollista työn luovutusta, jossa livenä keskustellaan, mitä asiakkaan autolle on tehty. Ja ennen kaikkea: mitä hyötyä asiakkaalle on siitä kaikesta ollut.

Otsikkona tässä tarinassa käytetty Avaruuden autokorjaamo on muuten Hevisaurus-yhtyeen kappale. Jotenkin se vain tuli mieleeni tätä kirjoitettaessa. Voit kuunnella kappaleen tästä: http://youtu.be/w4_k16696Es