Palaverin päätyttyä palasin työpöydälleni ja mietin, miltä se mahtaisi näyttää vaikkapa vuonna 2020. Listasin pöydälle vuosien saatossa asettuneet tykötarpeet ja hymähdin vienosti: onpas vanhanaikaista - jo nyt. Pöydältäni löytyy siis 2 tietokoneen näyttöä, näppäimistö, hiiri, nitoja, työmääräyksien sinisiä muovitaskuja, kuminauhoja, kyniä, lehtiö muistiinpanoja varten sekä epämääräinen pino (mielestäni määräinen) työmääräyksiä niissä sinisissä muovitaskuissa.
Toki kaikki tuo on nyt äärimmäisen tarpeellista, mutta rohkenen väittää, että jo hyvinkin pian se saattaa olla äärettömän tarpeetonta. Jos sallitte, niin seuraavassa voisin käydä läpi huoltoneuvojan työpäivää jonain päivänä tulevaisuuden kynnyksellä tai porstuassa.
Kaikki alkaa asiakkaasta, joka on varannut ajan huoltoon netissä - tietenkin. Huoltopäivän aattona hän on saanut älypuhelimeensa ilmoituksen, jossa muistutetaan huomisesta ajasta ja kerrotaan, että parkkipaikka numero 327 odottelee valmiina pysäköintihallin toisessa kerroksessa. Parkkipaikat olemme varustaneet ohjelmoitavilla ja led-taustavalaistuilla näytöillä, jotta asiakas löytää hyvin perille. Näytössä tietenkin lukee numeron lisäksi myös asiakkaan nimi sekä auton rekisterinumero.
Aamulla kun asiakas saapuu huoltotiskille, suoritetaan työn vastaanotto, mutta hieman erilailla kuin nykyisin. Huoltoneuvoja näyttää asiakkaan tekemän huoltovarauksen tiedot table.. korjaan: taulutietokoneesta ja pyytää asiakasta tarkastamaan, että kaikki tiedot ovat oikein. Tämän jälkeen keskustellaan, voitaisiinko tehdä vielä jotain lisää. Lopuksi asiakas hyväksyy työmääräyksen sähköisesti, jolloin se ilmestyy välittömästi työnohjaustaulutietokoneen näytölle mekaanikoiden nähtäväksi, mutta palataan siihen myöhempänä.
Ennen hyväksyntää huoltoneuvoja vielä pyytää asiakkaalta mahdollisiin tarjouksiin liittyviä henkilökohtaisesti kohdennettuja QR-koodeja, jotka luetaan infrapunaskannauksella asiakkaan älypuhelimesta tai taulutietokoneesta. Mainittakoon, että ennen vanhaan näitä kohdennettuja tarjousviestejä lähetettiin sähköpostilla, ja niistä käytettiin nimeä "uutiskirje". Melko ysäriä sanoisin.
No niin, nyt ollaan toki vasta päivän alussa, mutta mitään aiemmin listaamiani tykötarpeita ei ole vielä tarvittu. Noh, eiköhän ainakin nitojalle tule päivän mittaan käyttöä. Seuraavaksi huoltoneuvoja pyytää asiakkaalta avaimia, vaikka eipä sellaisia ehkäpä vuonna 2020 kaikissa autoissa enää ole. Avaimiin kiinnitetään pieni muovinen uusiokäytettävä avaimenperä, jonka pienokaisesta pistematriisinäytöstä selviää auton rekisterinumero ja parkkipaikka. Perällä varustettu avain laitetaan joko painovoimalla, levitaatiotekniikalla tai hydrauliikan avulla kulkevaan tyhjiökapseliin, josta se kulkeutuu korjaamohalliin mekaniikoiden saataville. Tämä mahdollistaa autotalon kaikkien asiakaspalvelutoimintojen ryhmittämisen samaan tilaan, jolloin itse korjaamohalli voi olla vaikka rakennuksen toisessa päässä, tai kokonaan toisessa kerroksessa.
Huoltotiskien välittömästä läheisyydestä asiakkaalle luovutetaan lopuksi sijaisauto. Tämä luovutus tapahtuu sisätiloissa, koska hybridi- tai vetysijaisautojen kanssa tällainen toiminta on kansanterveyslaitoksen mukaan mahdollista. Mikäli asiakas haluaa jäädä liikkeeseen odottelemaan, hän voi seurata työn edistymistä suurikokoiselta näytöltä, joka tarjoaa toiminnallista kuvamateriaalia korjaamohallin arkirealismista.
Avaimen saapuessa korjaamohalliin, mekaanikko ottaa ne ja merkitsee omaan taulutietokoneeseensa työn aloitetuksi. Tämän myös huoltoneuvojat näkevät omasta vastaavastaan. Mikäli työn edetessä vaaditaan kommunikointia huoltoneuvojan kanssa, sitä voidaan harjoittaa joko vanhanaikaisesti puhelimella tai sitten hieman modernimmin chat-sovelluksella. Samalla sovelluksella saatetaan sopia asiakkaan kanssa myös huollon aikana ilmenneistä lisätarpeista, joiden tyydyttämistä huoltoneuvoja voi viestein asiakkaalle ehdotella. Mikäli sopimukseen päästään, ovat tarvittavat varaosat miltei heti mekaanikon käytettävissä, koska varaosamyyjille on tullut automaattinen ilmoitus tästä sopimuksen sisällöstä. Näin mekaanikon ei tarvitse lähteä jonottamaan varaosia, ja asiakkaan auto on nopeammin valmis.
Kun mekaanikko on tehnyt kaikki sovitut toimenpiteet, hän merkitsee ne taulutietokoneeseensa ja toimittaa asiakkaan auton pesuun. Jälkimmäisen voi unohtaa, mikäli nanoteknologia on mahdollistanut likaantumattoman maalipinnan keksimisen.. Mekaanikon merkinnän jälkeen huoltoneuvojalle ilmaantuu notifikaatio valmistuneesta työstä. Tämän sähköisen työmääräyksen hän tarkastaa ja stilisoi, jonka jälkeen asiakkaalle lähtee ilmoitus valmistumisesta. Tässä ilmoituksessa on myös sähköinen verkkomaksumahdollisuus, jonka voi realisoida älypuhelimella. Mikäli näin on toimittu, huoltoneuvoja näkee sen välittömästi, jolloin asiakas voi hakea autonsa avaimet lukitusta kaapista vaikka keskellä yötä. Kaapin numerokoodin asiakas on saanut paluuviestinä vastattuaan "kaappinouto vai tavallinen" -kysymykseen ensimmäisellä vaihtoehdolla.
Kuulostaapa tämä kaikki hienolta, vai mitä? Kanslisti ainakin haluaisi päästä kokeilemaan tällaisia uusia autokorjaamon innovaatioita. Ja osa äsken kuvatuista toiminnoista olisi toki mahdollista ottaa käyttöön jo nyt, mutta nykyisen tarkkaan hiotun paperisen työmääräyksen, muovitaskun ja nitojan yhdistelmästä nivoutuneen prosessin korvaamista tulee miettiä harkiten - ja edetä pienin askelin. Tuohon työn luovutukseen on lopuksi vielä ihan pakko palata. Rohkenen väittää, että tulevaisuudessakin kannattaa valita vaihtoehto 2, sillä eihän mikään voita kunnollista työn luovutusta, jossa livenä keskustellaan, mitä asiakkaan autolle on tehty. Ja ennen kaikkea: mitä hyötyä asiakkaalle on siitä kaikesta ollut.
Otsikkona tässä tarinassa käytetty Avaruuden autokorjaamo on muuten Hevisaurus-yhtyeen kappale. Jotenkin se vain tuli mieleeni tätä kirjoitettaessa. Voit kuunnella kappaleen tästä: http://youtu.be/w4_k16696Es
