Joulutunnelmametsästysretki

Kanslistin perheessä on ollut tapana ennen joulua piipahtaa Porvoossa. Kyllä te tiedätte: vanha kaupunki ja Brunbergin makeistehdas - lyömätön joulutunnelman hybridi. Viime syksynä mietimme vaihtelun vuoksi jotain muuta. Otimme talviloman viikkoa ennen joulua ja lähdimme käymään Pohjois-Saksassa, koska saksalaisetkin kuulemma tunnelmoivat joulua hieman porvoolaisittain. Tämähän oli koettava.

Lähdimme matkaan autolla ja aiemmista kesäisitä reissuista poiketen oli hienoa huomata, että Ruotsiin kulkevalla laivalla oli mukavan väljää. Laivalla törmäsimme heti joulupukkiin ja kerroimme lapsille, että pukkikin saattaa olla matkalla Saksaan. Tästä saimme tunnelmointiin mukavan startin. Tukholmasta ajelimme yhdellä hotellipysähdyksellä Saksaan, josta olimme varanneet hotellin Kiel-nimisestä Kaupungista. Ajattelimme aluksi Lyypekkiä, mutta siellä oli hotellivarausaste sen verran korkea, ettemme löytäneet mieluista. Kiel on kuitenkin Lyypekkiä sen verran lähellä, että hyvinhän sinne Kielistä päiväreissun ajelee, koska nimenomaan Lyypekin joulumarkkinoita oli useassa aviisissa hehkutettu.

Laivan käytävällä liikkui joulupukki

Kielin hotelli (https://www.hotel-birke.de/) osoittautui mukavaksi ja tunnelma oli jouluinen, vaikka lumi puuttui, ja lämmintäkin oli sellaiset +13´C. Olimme varanneet huoneen kolmeksi yöksi, eli se toimi päiväretkien tukikohtanamme. 1. päivänä lähdimme käymään Lyypekissä ja sinne ajettaessa autokunta sai nauttia mukavista maalaismaisemista. Autobahnia pitkinkin ajettiin ja kävimme kokeiluluontoisesti lähellä kitkarenkaiden nopeusluokan (T) rajaa, mutta vakaasti ja ennen kaikkea taloudellisesti automme (Auris TS Hybridi) tästä suoriutui, kuten koko reissustakin.

Lyypekin joulumarkkinoilla oli juuri sellaista kuin olimme otaksuneetkin. Mukava atmosfääri ja tuoksu. Erilaisia kojuja oli paljon, ja jokaisessa niistä oli tarjolla paljon erilaisia maisteltavia ja juotavia. Runsaasti oli paikalla muitakin, mutta ei häiriöksi asti. Tunnelma torilla oli oikeinkin mukava. Toki on myönnettävä, että lapsillemme (4- ja 7-vuotiaat) emme paljoa tekemistä muutamaa karusellia lukuun ottamatta löytäneet, joten heidän kiintiönsä saksalaisjoulusta tuli ennen meitä aikuisia täyteen.

Joulumarkkinoilla Lyypekissä

Takaisin hotellille ajaessa poikkesimme tuliaissuklaaostoksille paikalliseen Citti-Parkiin, joka on jotakuinkin Olarin Prisman ja Hämeenlinnan Citymarketin yhdistelmä - ja vähän vielä päälle. Ja voi veljet sitä asiakasmäärää, mutta kaikki oli hoidettu saksalaisella jämptiydellä, joten kyllä siitäkin visiitistä joulufiilistä saimme kerättyä. Hintataso oli Suomea alhaisempi, mutta harmiksemme emme voineet joululahjoja ostella, koska lahjojen sullominen takakonttiin lapsilta salaa olisi vaatinut agentin toimilupaa.

Kieliin tutustuimme seuraavana päivänä, mutta hieman toisin kuin olimme ajatelleet. Kuopuksemme näet päätti hotellihuoneessa kokeilla, miten Lego-palikka sujahtaa nokkaan. Ja sujahtihan se sen verran syvälle, ettei se sieltä ilman ulkopuolista apua suostunut tulemaan pois. Tätä apua lähdimme sitten iltasella metsästämään kieliläisen lastensairaalan päivystyksestä. Kysyimme osoitteen hotellin respasta ja navigoimme kohteeseen. Päivystyksessä jouduimme hetkisen odottelemaan vuoroamme, kunnes tohtori pääsi koittamaan pienen punaisen Lego-palikan poistoa. Työkalu näytti virkkuukoukulta, mutta sillä se ei lähtenyt, joten saimme lähetteen paikalliselle nenä- ja korvaklinikalle. Alkoi olla jo myöhä, mutta kaikki toimi Saksassa hienosti, ja klinikan spesialisti sai nenän puudutuksen ja muutaman yrityksen jälkeen Legon pois esikoisemme nenästä. Tulihan tuon illan ja yön aikana ajeltua Kieliä ympäriinsä, mutta nähtävyyksiä ei katseltu, ellei keskussairaalaa ja nenä- ja korvaklinikkaa lasketa sellaisiksi.

Asiointi noissa muuten onnistui erittäin jouhevasti, kun olimme hankkineet kaikille eurooppalaiset sairaanhoitokortit. Tämän lisäksi kertasimme hieman lukiossa opiskeltua saksankieltä. En ikinä unohda lausetta, jonka saimme muodostettua: "Meine kinder hat eine Lego-stucke in der nase gehen". Englannillakin pärjäsi hyvin, tai sitten se johtui tuosta käyttämästämme lauseesta. :D

Seuraavana päivänä lähdimme ajelemaan kotia kohti. Tunnelmat olivat helpottuneita eilisen tapahtumien jälkeen, mutta saimme joulusta 2015 muistettavaksi jotain sellaista, johon nuorimmaisemme ei ehkä halua palata, mutta joka väistämättä tulee ainakin meille muille näin joulun alla mieleen. Onneksemme hän lupasi saksalaiskirurgille, että tapaus on laatuaan uniikki, sitä ei siis saa toistaa.

Reissussa tuli autoiltua aika tarkalleen 2000 kilometriä ja Aurisin keskikulutus oli 5,3 litraa sataselle. Tähän on pakko lainata erästä kollegaa, joka on lausunut: "no hybrid, no care". Tämä on täysin totta, nyt se on virallisesti todistettu.

Ai niin, miten metsästyksessä kävi? Saimmeko porvoolaistunnelmalle vastinetta? No kyllä saimme: Saksa on mitä parhain joulutunnelmamaa, ja saksalaiset ovat joulufiilistelijöitä, jotka varmasti pitäisivät porvoolaisesta fiilisjoulusta. Saksalaiset muuten hankkivat joulukuusensa leasing-sopimuksella. Kun loppiainen koittaa, päättyy kuusen liisaus ja se palautuu takaisin rahoitusyhtiölle odottamaan seuraavaa joulua. Melkoisen kätevää!

Puolijohdevalkeus

Joulupukki röhnötti dojossaan säkkituolilla ja mietti kohta alkavaa sesonkia. Tai itse asiassa sesonki oli jo alkanut muutama viikko sitten, kun tontut olivat jättäneet kilometrikorvaushakemuksia tekemistään tarkastelureissuista. Niiden hyväksymisestä ei pukki kovinkaan jouluista fiilistä vielä saanut, koska palkanlaskentaohjelmassa oli viime vuosina ollut ongelmia. Pitäisi tämäkin ohjelma uusia, mietti pukki itsekseen, ja koitti muuttaa poteroitunutta asentoaan säkkituolilla.

Tonttujen täytyi korvauksen saadakseen laatia tarkkailumatkoistaan pienehkö tapahtumaselvitys. Näiden lukemisesta pukki piti, ja niitä lukiessa se joulun tunnelmakin alkoi hiljalleen saapua pukin mieleen. Tänä vuonna hän oli erityisesti pitänyt yhdestä raportista Suomesta. Siinä käytiin aidossa ammattiyhdistyshengessä läpi työturvallisuusasioita. Raportin kirjoittaja oli näet havainnut, että Suomessa on jo aikaisin iltapäivällä melkoisen pimeää, mutta silti osa autoista kulki puutteellisesti valaistuna. Pukki luki raportista, että tämä ilmiö oli lisääntynyt viimeisen parin vuoden aikana melkoisesti. Tontun työn kannalta tämä ei ollut suotuisaa, koska vuodesta 2010 alkaen he olivat raportoineet lasten käytöksestä tehden havaintoja ohi kulkevista autoista. Tämä toimintatapa oli otettu käyttöön erään lapsen äidiltä tulleen asiakaspalautteen perusteella, koska hänen mukaansa lapset saattavat joissain harvoissa tilanteissa käyttäytyä huonosti autossa esimerkiksi päiväkoti- tai koulumatkalla. Pukin mielestä tonttu paneutui raportissaan ansiokkaasti erääseen tähän liittyvään ongelmaan. Tontut olivat näet aiemmin ottaneet talteen ohi ajavan auton rekisterinumeron, jonka perusteella saattoi Korvatunturin liikennekeskuksesta selvittää, kenen auto on kyseessä, ja ennen kaikkea kenen lapsia autossa matkaa. Nyt se oli entistä hankalampaa, koska yhä useampi auto kulki pimeydessä perä täysin valaistumattomana.

Onpas erikoista, mietti pukki. Ja samaa asiaa taivasteltiin muutaman muunkin raporteissa, joten pukille muodostui käsitys, että tämä oli ihan oikeasti jonkinlainen ongelma - ainakin Suomessa. Pukki tutki asiaa ja hänelle selvisi, että Suomessa oli aiemmin ollut ns. ajovalojen käyttöpakko, mutta yhteisöllisyyden hengessä Euroopassa oli toteutettu hieman käytäntöjen yhtenäistämistä, jonka seurauksena uusiin autoihin oli tullut ns. huomiovalot, jotta toisten huomioiminen olisi helpompaa. Pukki kaivoi asiaa vielä syvemmälle ja sai selville, että osa autoista oli sellaisia, joissa käyttäjä ei välttämättä itse mitenkään huomaa, jos hän liikennöi pimeällä ilman riittäviä valoja. Tämä johtui siitä, että käynnistyksen yhteydessä moderneissa autoissa mittaristo valaistuu ja keulalle syttyy kirkkaat huomiovalot, joiden yhteisvaikutuksena kuljettajalle muodostuu tyytyväisyys vallitsevaan tilanteeseen, ja liikennöinti käynnistyy tilanteessa, jossa sen ei missään nimessä pitäisi - eli perä täysin pimeänä.

Pukki oli asiasta nyt jo todella kiinnostunut ja matkalla asiantuntijuuteen. Hän pyysi esikuntaansa toimittamaan hänelle tilanteeseen johtaneen selvityksen, jota kutsuttiin kuulemma nimellä direktiivi. Jatkuvaan kehitykseen uskova ja myönteiseen ajattelutapaan taipuvainen pukki oli ilahtunut lukiessaan ECE-säädöksestä, että tänä vuonna asiaan oli topakasti paneuduttu. Vuonna 2016 säädökseen oli näet kirjattu, että uusien automallien valokatkaisija tulee rakentaa niin, että ilman olosuhteen mukaisia valoja on käytännössä mahdotonta ajaa. Jotkut autovalmistajat olivat ratkaisseet asian niin, että varsinaista nolla-asentoa ei katkaisimessa ole enää ollenkaan, eli valot operoituvat ainoastaan hämärätunnistimen ohjaamana, tai sitten ne ovat koko ajan päällä. Toki vielä jäi jäljelle muutamia olosuhteita, kuten kova vesisade tai pyryttävä lumi, jotka ovat hankalia käsitteitä valoautomatiikalle. Oikeaan suuntaan asia oli kuitenkin etenemässä, totesi pukki tyytyväisenä.

Tämän pohtiminen sai pukin kuitenkin mietteliääksi, koska hän hoksasi, että liikkuuhan hän itsekin vastaavissa olosuhteissa - ja ympäri maapalloa. Hän selvitti oitis yleisimmän kulkuneuvonsa valaistusasiat ja sai nopeasti selville, että kovinkaan moderneja ne eivät enää olleet. Petteri oli asiasta samaa mieltä ja hän olikin jo useampana vuonna ihmetellyt, kun ei meinannut nähdä pimeällä enää eteensä. Tämä johtui jo vanhentuneesta hehkulankatekniikasta, jolla Petteri Punakuonon punainen nenävalo oli aikoinaan tehty. Pukki selvitti Petterille, että hehkulankatekniikan jälkeen ajovalot olivat halogeenisoituneet, kunnes oli kehitetty vielä kirkkaampi kaasupurkausteknologia. Kehitys ei ollut päättynyt vielä tuohonkaan, vaan ksenonien jälkeen valotekniikkaa oli kehitetty puolijohteista. Nämä nykyaikaiset led-valot olivat sellaisia, jotka Petterinkin pitäisi nokalleen saada. Tästä myös Petteri oli innoissaan. Pukki toki tiesi, että ECE-säädöksissä ei sallittu eteenpäin osoittavaa punaista valoa, mutta onneksi artiklaan oli kirjattu erikseen joulu ja sen ominaispiirteet.

Asennustyö käynnistyi välittömästi, koska muutokset haluttiin jo täksi jouluksi. Asennusta tekevä tonttu oli kuitenkin asioista hyvin perillä ja huomautti pukille, että aikoiko hän lentää Petterin kanssa ilman takavaloja - perä täysin pimeänä. Tähän pukki nokkelana totesi, että Petterihän muodostaa reen kanssa ajoneuvoyhdistelmän, ja kun reessä on jouluiset takavalot, niin jouluaaton taivallus voi turvallisesti alkaa.

Hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille!

Toivottaa kanslisti