Joulupukki röhnötti dojossaan säkkituolilla ja
mietti kohta alkavaa sesonkia. Tai itse asiassa sesonki oli jo alkanut muutama
viikko sitten, kun tontut olivat jättäneet kilometrikorvaushakemuksia
tekemistään tarkastelureissuista. Niiden hyväksymisestä ei pukki kovinkaan
jouluista fiilistä vielä saanut, koska palkanlaskentaohjelmassa oli viime
vuosina ollut ongelmia. Pitäisi tämäkin ohjelma uusia, mietti pukki itsekseen,
ja koitti muuttaa poteroitunutta asentoaan säkkituolilla.
Tonttujen täytyi korvauksen saadakseen laatia
tarkkailumatkoistaan pienehkö tapahtumaselvitys. Näiden lukemisesta pukki piti,
ja niitä lukiessa se joulun tunnelmakin alkoi hiljalleen saapua pukin mieleen.
Tänä vuonna hän oli erityisesti pitänyt yhdestä raportista Suomesta. Siinä
käytiin aidossa ammattiyhdistyshengessä läpi työturvallisuusasioita. Raportin
kirjoittaja oli näet havainnut, että Suomessa on jo aikaisin iltapäivällä
melkoisen pimeää, mutta silti osa autoista kulki puutteellisesti valaistuna.
Pukki luki raportista, että tämä ilmiö oli lisääntynyt viimeisen parin vuoden
aikana melkoisesti. Tontun työn kannalta tämä ei ollut suotuisaa, koska
vuodesta 2010 alkaen he olivat raportoineet lasten käytöksestä tehden
havaintoja ohi kulkevista autoista. Tämä toimintatapa oli otettu käyttöön erään
lapsen äidiltä tulleen asiakaspalautteen perusteella, koska hänen mukaansa
lapset saattavat joissain harvoissa tilanteissa käyttäytyä huonosti autossa
esimerkiksi päiväkoti- tai koulumatkalla. Pukin mielestä tonttu paneutui raportissaan ansiokkaasti erääseen tähän liittyvään ongelmaan. Tontut olivat
näet aiemmin ottaneet talteen ohi ajavan auton rekisterinumeron, jonka perusteella
saattoi Korvatunturin liikennekeskuksesta selvittää, kenen auto on kyseessä, ja
ennen kaikkea kenen lapsia autossa matkaa. Nyt se oli entistä hankalampaa, koska yhä useampi auto kulki pimeydessä perä täysin valaistumattomana.
Onpas erikoista, mietti pukki. Ja samaa asiaa
taivasteltiin muutaman muunkin raporteissa, joten pukille muodostui käsitys,
että tämä oli ihan oikeasti jonkinlainen ongelma - ainakin Suomessa. Pukki tutki
asiaa ja hänelle selvisi, että Suomessa oli aiemmin ollut ns. ajovalojen
käyttöpakko, mutta yhteisöllisyyden hengessä Euroopassa oli toteutettu hieman
käytäntöjen yhtenäistämistä, jonka seurauksena uusiin autoihin oli tullut ns.
huomiovalot, jotta toisten huomioiminen olisi helpompaa. Pukki kaivoi asiaa
vielä syvemmälle ja sai selville, että osa autoista oli sellaisia, joissa
käyttäjä ei välttämättä itse mitenkään huomaa, jos hän liikennöi pimeällä ilman
riittäviä valoja. Tämä johtui siitä, että käynnistyksen yhteydessä moderneissa
autoissa mittaristo valaistuu ja keulalle syttyy kirkkaat huomiovalot, joiden
yhteisvaikutuksena kuljettajalle muodostuu tyytyväisyys vallitsevaan
tilanteeseen, ja liikennöinti käynnistyy tilanteessa, jossa sen ei missään
nimessä pitäisi - eli perä täysin pimeänä.
Pukki oli asiasta nyt jo todella kiinnostunut ja
matkalla asiantuntijuuteen. Hän pyysi esikuntaansa toimittamaan hänelle
tilanteeseen johtaneen selvityksen, jota kutsuttiin kuulemma nimellä
direktiivi. Jatkuvaan kehitykseen uskova ja myönteiseen ajattelutapaan
taipuvainen pukki oli ilahtunut lukiessaan ECE-säädöksestä, että tänä vuonna
asiaan oli topakasti paneuduttu. Vuonna 2016 säädökseen oli näet kirjattu, että
uusien automallien valokatkaisija tulee rakentaa niin, että ilman olosuhteen
mukaisia valoja on käytännössä mahdotonta ajaa. Jotkut autovalmistajat olivat
ratkaisseet asian niin, että varsinaista nolla-asentoa ei katkaisimessa ole
enää ollenkaan, eli valot operoituvat ainoastaan hämärätunnistimen ohjaamana, tai sitten ne ovat koko ajan päällä. Toki vielä jäi jäljelle muutamia
olosuhteita, kuten kova vesisade tai pyryttävä lumi, jotka ovat hankalia käsitteitä valoautomatiikalle. Oikeaan suuntaan asia oli kuitenkin etenemässä,
totesi pukki tyytyväisenä.
Tämän pohtiminen sai pukin kuitenkin mietteliääksi,
koska hän hoksasi, että liikkuuhan hän itsekin vastaavissa olosuhteissa - ja
ympäri maapalloa. Hän selvitti oitis yleisimmän kulkuneuvonsa valaistusasiat ja
sai nopeasti selville, että kovinkaan moderneja ne eivät enää olleet. Petteri
oli asiasta samaa mieltä ja hän olikin jo useampana vuonna ihmetellyt, kun ei
meinannut nähdä pimeällä enää eteensä. Tämä johtui jo vanhentuneesta
hehkulankatekniikasta, jolla Petteri Punakuonon punainen nenävalo oli aikoinaan
tehty. Pukki selvitti Petterille, että hehkulankatekniikan jälkeen ajovalot
olivat halogeenisoituneet, kunnes oli kehitetty vielä kirkkaampi
kaasupurkausteknologia. Kehitys ei ollut päättynyt vielä tuohonkaan, vaan
ksenonien jälkeen valotekniikkaa oli kehitetty puolijohteista. Nämä nykyaikaiset
led-valot olivat sellaisia, jotka Petterinkin pitäisi nokalleen saada. Tästä
myös Petteri oli innoissaan. Pukki toki tiesi, että ECE-säädöksissä ei sallittu
eteenpäin osoittavaa punaista valoa, mutta onneksi artiklaan oli kirjattu
erikseen joulu ja sen ominaispiirteet.
Asennustyö käynnistyi välittömästi, koska muutokset
haluttiin jo täksi jouluksi. Asennusta tekevä tonttu oli kuitenkin asioista
hyvin perillä ja huomautti pukille, että aikoiko hän lentää Petterin kanssa
ilman takavaloja - perä täysin pimeänä. Tähän pukki nokkelana totesi, että Petterihän muodostaa reen kanssa ajoneuvoyhdistelmän, ja kun reessä on jouluiset takavalot, niin jouluaaton taivallus voi turvallisesti alkaa.
Hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille!
Toivottaa kanslisti
