Kirkasvalohoitoa ja paineenhallintaa

Oho, kylläpäs aika rientää ja edellisestä kertomuksesta alkaakin jo olla tovi, joten palataan tarinointiin kurkistamalla, mitä eräälle tutulle taksiautoilijalle kuuluu syksyllä 2014.

Kuten edellisestä tarinasta muistamme, Laitinen tunnetaan ammattikunnassaan varsin perusteellisena ajurina. Niinpä hän oli ollut hieman ihmeissään, kun kirjanpitäjä oli keväällä tiedustellut pienentyneiden polttoainelaskujen perään. Ja muutenkin kulut olivat laskeneet, mikä oli saanut kirjanpitäjän epäilemään, että Laitinen oli vähentänyt ajoja. Laitiselta oli mennyt hetkinen, kun hän oli vakuutellut, että siitä ei ole kyse. Uuden ajopelin polttoaine- ja huoltokustannukset kun vain nyt sattuvat olemaan merkittävästi edeltäviä autoja pienemmät. Koska kirjanpitäjän asiakkaina oli muitakin taksiyrittäjiä, hän kysyi puhelun lopuksi tarkkaan Laitisen uuden ajopelin mallin, jotta osaisi tästä eteenpäin patistaa muutkin säästöpuuhiin, sekä arvioida heidän ennakoitaan paremmin.

Täysin ongelmattoman kesän jälkeen Laitinen oli valmis toteamukseen, että kuluja tähän autoon ei oikein saa keksimälläkään, joten kai hänen oli vain hyväksyttävä, että säästäminen voi olla tällaistakin. Jotain teknistä puuhastelua Laitinen kuitenkin kaipasi, joten hän alkoi laatia itselleen listaa, johon hän kirjaili kaikki ne tärkeät toimenpiteet, joilla hän valmistautuu tulevaan talveen. Hänen suupielensä vääntäytyivät hienoiseen hymyyn juuri sillä hetkellä, kun hän hoksasi, että tämän listan hän voisi julkaista kollegoiden iloksi tulevassa taksiautoilijoiden mainoslehtisessä, jossa hän toimi vierailevana kolumnistina.

Aviisin ensimmäisenä toimenpiteenä on ajovalopolttimoiden vaihto. Laitinen olisi halunnut ajoneuvoonsa nykyaikaiset led-ajovalot, mutta sellaiset sisältävän mallin - eli Premiumin - toimitus olisi venynyt pitkälle kevääseen, joten hän tyytyi perinteisiin halogeeneihin. Eivätkä nekään missään nimessä huonot olleet, päinvastoin. Mutta Laitinen halusi pelata varman päälle, ja vaihdattaa autoonsa uudet ajovalopolttimot syksyn ja talven pimeyttä selättämään, vaikkakin päivävalot olivat säästäneet niitä pitkin koko valoisan kesän. Tässä kohdassa Laitinen ajatelmoi mielipidettään päivävalodirektiivistä, mutta päätti jättää ne sanaset listastaan pois. Hän tunsi kuitenkin suurta ammattiylpeyttä, koska muisti aina kytkeä varsinaiset ajovalot päälle mm. Mestaritunnelia tai Uudenmaankadun tunnelia pitkin kulkiessaan.

Listan toisena oli talvirenkaiden vaihto ja niiden kunnon tarkastaminen. Laitinen ei ollut enää vuosikausiin vaihtanut renkaita itse, koska oli kyllästynyt niiden alati kasvavan koon ja painon hallinnointiin. Nykyisin hänen rengassarjansa huilivat vuorotellen tutun huoltoliikkeen hotellissa, ja ne vaihtuvat alle kätevästi netissä tehdyn omavalintaisen ajanvarauksen lopputulemana. Tätä Laitinen piti äärimmäisen hienona palveluna, mutta silti hän halusi aina hieman itsekin osallistua puuhasteluun. Tai tarkemmin ainoastaan siihen hetkeen, jossa mekaanikko tarkastaa renkaiden kunnon. Laitinen halusi näet livenä ammattilaisen siunauksen sille, että alla pyörii varmasti priimakuntoinen setti. Ja jos niissä oli vähänkään oudoksuttavaa kulumaa, hän teetti lisätyönä ohjauskulmien tarkastuksen. Laitinen tiesi, että siitä veloitettava 99 euroa on pieni summa, ja sen tekemättä jättäminen tuhoaa mahdollisesti koko renkaan tai jopa rengassarjan.

Laitinen oli seurannut syksyn mittaan vilkasta keskustelua rengaspainetunnistimista. Hänen oma ajopeli oli sellainen, missä tuota järjestelmää ei vielä ollut, mutta hänen kollegallaan oli upouusi työkalukaima, jossa sellainen on. Tämä samainen kollega oli autoa hankkiessaan tolpalla juputtanut tunnistimien aiheuttamaa rengassarjan lisähintaa, mutta oli vetänyt sanansa takaisin, kun Laitinen oli kertonut hänelle järjestelmän hyödyistä. Ja nämä perustelut Laitinen puolestaan oli kuullut asioidessaan Pikahuollossa määräaikaishuollossa, jossa tuttu mekaanikko kertoili niitä toiselle asiakkaalle. Tuon jälkeen Laitinen oli ollut valmis asennuttamaan autoonsa rengaspainevahdin, mutta harmistuneena joutui kuulemaan, että sellaista ei ole mahdollista jälkiasentaa.

Niin, ne järjestelmän hyödythän ovat kiistattomat: luttana rengas vierii ja kuluu epäedullisesti, sekä ohjautuu liikenneturvattomasti. Nämä seikat tämä vahti huomaa ennen kuin mitään fataalia ehtii tapahtua. Ja nyt kaikki käsi sydämelle: kuinka moni tarkastaa rengaspaineet riittävän usein, eli vaikkapa kerran kuukaudessa? Niinpä niin, eipä juuri kukaan, kuten ei myöskään Laitinen. Mutta nyt autoissa on varuste, joka tarkastaa niitä aina kun autolla liikennöidään, ja täysin autonomisesti.

Tässä kohdassa Laitinen päätti, että listan olisi hyvä olla mahdollisimman napakka. Ja koska nämä toimenpiteet tehtäisiin normaaleiden määräaikaishuoltojen lisäksi, hän päätti lisätä vielä yhden tarkastuksen, joka koski akkua. Tähän liittyen Laitinen oli aikaa renkaiden vaihtoon netistä varatessaan huomannut, että akun tarkastus oli ollut tarjouksessa viiden (5) euron hintaan! Hän ruksasi tuon oitis. Eipä ole hinnalla pilattu, hän mutisi tyytyväisenä itsekseen. Toki hän tiesi hybridiautonsa 12 voltin akun olevan iskussa, koska hän oli auton oston yhteydessä asennuttanut siihen moottorinlämmittimen kanssa symbioosissa operoituvan akkulaturin. Ja koska Laitisen talonkirjaotteessa mainittiin mahdollisuus jatkuvaan sähköön, hän oli vielä lisämaustanut lämmittimen ja laturin ohjautumaan älypuhelimella.

Tällaisen listan Laitinen sai itselleen aikaan. Toivottavasti sen imitoimiseen ryhtyvät kaikki sellaiset autoilijat, joita kiinnostaa sujuvuuden, turvallisuuden ja stressittömyyden tasapainoinen trio, joka soittaa ainoastaan duurimuotoisessa sävellajissa.

Lasikattoinen hybridiajoneuvo

Silloin tällöin ajelehdin kanslian pulpeteilta kohti ylvästä vaihtoautopataljoonaa, joka komentajansa johdolla pyrkii muuttamaan vahvuuttaan mahdollisimman tiheästi. Rivimiehiä joukosta ei löydy, vaan kaikki ovat eräänlaisia alansa pioneereja, joilla on tarina.

Vaihtoajoneuvoista on ohikulkiessa mukava tehdä kaikenlaisia havaintoja. Joskus yksilön tarina avautuu pelkästään ulkoista habitusta ihaillen, kun taas toisinaan se kirkastuu huoltokirjan lehtisiä selaillessa. Välillä huomaan istuvani jossain itselleni entuudestaan vieraassa kabiinissa ihmettelen kojelaudan katkaisinjärjestelyn filosofiaa. 

Mutta silloin kun eteeni tupsahtaa Prius, jossa on musta katto ja pienen pienet pyörät, on pakko hengähtää ja pysäyttää ajan kulku. Nämä yksilöt pitää näet syynätä tarkkaan, harvinaisia kun ovat. Tuo musta katto ei ole maalia eikä teippiä, vaan lasia. Tällaista Priusta kutsutaan ammattipiireissä lisänimellä PC + SR + LE. On toki täysin mahdollista, että lasinen katto on eksynyt irrallisena lisävarusteena johonkin muuhunkin kombinaation, mutta tässä paneudutaan juurikin tuohon lisänimelliseen, joka täydentää Premium-varustetasoa. Kanslistin mielestä kyseessä on Priuksien Prius. Sitä ajaessa arki muuttuu pyhäksi ja asuntolainasi marginaali pienenee.  

PC tarkoittaa Pre-Crash -turvajärjestelmää, joka tekee kuljettajan puolesta jatkuvasti eräänlaista törmäysriskianalyysia auton etuosassa olevan tutkan avulla. Mikäli se sellaisen havaitsee, se tekee sen myös kuljettajalle selväksi erilaisin konstein. Tarvittaessa järjestelmä auttaa myös jarrutuksessa ja mikäli tarvetta, se säätää myös etuturvavöiden kireyttä, jos törmäys on edessä. 

SR tulee sanoista solar ja roof. Niin, tuon lasisen katon etuosassa on jännästi lamelloituva kattoluukku, jonka jatkeena on aurinkokennopaneeli. Usein kuulen, että sen avulla käytetään ilmastointia auton ollessa pysäköitynä. Tämä on kuitenkin vain osittain oikein, joten lienee paikallaan hieman sotkeutua laitteen ominaispiirteisiin. On totta, että näiden Priuksien smart-avaimessa on AC-painike, mutta se ei liity aurinkopaneeliin ollenkaan. Molemmat kuitenkin liittyvät kesään - ja vielä tarkemmin kuumaan ja kosteaan kesäpäivään, jolloin muut paitsi näiden Priuksien omistajat kärvistelevät autoihin mennessään.

Avaimen AC-painikkeella on ajoneuvo mahdollista kaukosäätää noin kolmeksi minuutiksi ready-tilaan. Koska Priuksen ilmastoinnin kompressori toimii sähköllä, tarkoittaa tuo kaukosäätäminen myös ohjaamon nopeaa viilenemistä, jos ulkona on ollut kuumempaa kuin automaatti-ilmastoinnin lämpötilatoive. Kätevää, eikös? Tässä video järjestelmän toiminnasta: 

http://youtu.be/ISiQSqpbRG0

Aurinkopaneelin avulla on myös mahdollista viilentää sisätiloja, mutta hieman toisella konstilla. Kojelaudan vasemmalla puolella on katkaisin, jossa on eräänlaisen propellin kuva. Kun siitä painaa pysäköinnin alkaessa, alkaa auton puhaltimen moottori pyöriä aurinkoenergian voimalla. Näin ilma vaihtuu auton sisällä muuttaen orastavan tuskan taivaalliseksi olotilaksi, ainakin sillä hetkellä, kun istahtaa paahtuneille nahkapenkeille ja toteaa suu maireana, että muistinpas kytkeä puhalluksen päälle. Video: http://youtu.be/CchHIy7JgvA

Tuossa tulikin kerrottua viimeisen kirjainparin merkitys, eli LE tarkoittaa leather seats -sanoja. Niistä minulla ei ole sen kummempaa tarinaa, ne kun ovat ainoastaan nahkaiset istuimet.

Muutama asia näistä Priuksista on vielä pakko lopuksi mainita. Usein myynti-ilmoituksissa lukee, että niiden ajovalot ovat ksenonit. Ne ovat kuitenkin ledit, mikä oli erittäin edistyksellistä auton ensiesittelyn aikaan vuonna 2009. Lisäksi auto huolehtii automaattisesti turvavälistä ja tarvittaessa jarruttaa itsekseen vauhtia noin 30km/h-nopeuteen asti. Tällä varusteella on monta nimeä aina automaattisesta turvavälihuolehtijasta aktiiviseen tai adaptoituvaan vakionopeussäätimeen. Myös auton erilaiset multimediteknologiset ratkaisut olivat julkaisun aikaan selkeästi aikaansa edellä - ja ovat hyvin ajassa vielä tänä päivänäkin. Näistä kanslisti voi halukkaille kertoa erikseen tai vaikka demota toimintaa ihan livenäkin. 

Tätä kirjoittaessa muuten kaksi lasikattoista Priusta odottelee uusia omistajia Toyota Espoon vaihtoautodivisioonassa. Tervetuloa koeajolle!

Lainapeitteen alla

Kuvittelepa tilanne, jossa kyyhötät omissa oloissasi tyhjiössä, jota ympäröi räntäsäteen ja viiman aiheuttama eräänlaisen muoviseoksen liplatus. Eli ääni, joka syntyy kun veneen ylle suojaksi sarkofagioitu pressu väreilee vienosti. Tässä tilassa kaikki mikä on ennen sinne sujahtamista ollut merkityksellistä, on nyt vailla merkitystä. Kun vielä suljet silmäsi, voit helposti tuntea merkitsevän aallonkorkeuden vaikutuksen ulapalla matkalla Hangon Regattaan, vaikka oikeasti oletkin keväisessä venesatamassa ja lainapeitteen alla kunnostamassa venettäsi.

Kanslisti on ilmeisesti saanut jonkinlaisen merikelpoisuuden jo lapsivedessä, koska kunnioitukseni merta kohtaan on aina ollut suurta. Jo nuorena havaitsin, että merellä on myös suunnaton rauhoittava vaikutus. Kun kiireisen työviikon jälkeen pysäköi autonsa sataman pysäköintialueelle ja patikoi laiturille, on jo matkalla tietynlaiseen kaikkivoipaisuuden tasapainoon. Laiturilta veneen kannelle astuessa olet jo selkeästi pakosalla jotain, jonka kuvailisin tässä, jos vain tietäisin mitä sanoja käytetään silloin, kun on jotain paossa. 

Kaikista sanoinkuvaamattomin hetki on kuitenkin silloin, kun pitelet ruorista ja tunnet, kuinka aluksesi lepuuttajat irtoavat laiturista ja te yhdessä aloitatte hienovaraisen lipumisen kohti aallonmurtajaa. Ja edelleen kohti suurta tuntematonta, eli aavaa merta.

Tätä on toki edeltänyt - ja täytyy aina edeltää - veneen seikkaperäinen merikelpoisuuden tarkastaminen sekä pelastusliivien pukeminen. Myös kengät on syytä vaihtaa kansikäyskentelyyn paremmin sopiviin Crockseihin. Tämähän on juuri se tarkoitus, johon ne alun perin on luotu. Varustuksen pukemisen jälkeen seuraa koneen käynnistys, jonka jälkeen voidaan kytkeä plotteri päälle. Ei-veneilijöille tiedoksi, että veneessä plotteri on sama kuin navigaattori autossa. On muuten sinänsä halveksittavaa, että autoilijat julkeavat edes käyttää sanaa navigointi, koska latinankielinen navigare-sana tarkoittaa merenkulkua.

Tässä kohdassa on syytä huomauttaa, että kanslisti ei tietenkään suuntaa ulapalle pelkällä plotterilla, vaan mukana on aina harppi ja kunnolliset paperiset merikartat. Merenkulun perusteet on syytä osata matkalla Neptunisin tai Poseidonin kustannuspaikoille. Myös vallitseva säätila ja sen ennustus on tutkittava tarkasti. Tähän suositan internetin asemesta radion aina niin luotettavaa Merisää-ohjelmaa. Mikäli haluat tietää, milloin ohjelma on eetterissä, voit kysyä sitä rohkeasti minulta: muistan kellonajat ulkoa.

Oma veneilyintoiluni alkoi jo teini-ikäisenä optimistijollailulla. Tämän vaiheen jälkeen löysin itseni aina keväisin turvottamassa mitä erilaisimpia puuveneitä. Olihan se jännää, kun ei koskaan vesillelaskussa tiennyt, kuinka hyvin alus hyljeksii vettä. Onnekseni sanat äyskäri ja pilssipumppu olivat jo jonkin aikaa löytyneet sanakirjasta. Aikuistumisen kynnyksellä aloin jo kuitenkin laiskistua, enkä enää meinannut millään löytää turvotusvimmaa aina keväisin: puuveneen pitäminen kun ei ole laiskiaisten hommaa. Jotain muuta oli siis kehitettävä.

Työni puolesta löysin Toyota-merkkiset veneet, mutta niille ei ole Suomessa maahantuojaa. Halukkaat voivat muuten tutustua niihin täällä: http://www.toyota.co.jp/marine/

Jotain aiheeseen liittyvää piti kuitenkin saada. Asiaa tutkailtuani huomasin nopeasti, että Toyotan legendaariseen 2L-moottoriin myydään rakennussarjoja, jotka merikelpoistavat, eli ammattitermein marinoivat sen. Harmikseni tuon voimanlähteen kyky pyörittää potkuria on käyttööni hieman ujonlainen. Kuten toisessakin intohimoilussani, eli moottoripyöräilyssä, vastaus löytyi Yamahasta. Tai oikeammin Yamarin-merkistä, joka valmistaa Land Cruiserin kuusisylinterisestä 1HD-moottorista marinoitua versiota. Nyt olin löytänyt lähteen voimalle.

Muistan vieläkin, kun kuljin väylää kohti Airiston Stormälö-satamaa, ja veneeseeni oli juuri hetkeä aiemmin asennettu kyseinen moottori. Neitsytmatka siis, jolla aiemmin aina niin kovasti tyrskyttäneet mainingit eivät enää tuntuneet juuri miltään. Veneeni oli löytänyt sielunkumppanin, ja ensimmäistä kertaa minä tunsin itseni aidoksi kippariksi. 

Mutta: jälleen kerran minun on tunnustettava, että en oikeasti tiedä merenkulusta yhtikäs mitään, joten minun on turvauduttava näihin mielikuviin. Veneilykokemukseni rajoittuvat lähinnä aluksiin, jotka risteilevät Suomen ja Ruotsin välillä. Sen kuitenkin tiedän oikeasti, että yhdistelmässä meri ja vene on jotain äärimmäisen rauhoittavaa ja kiehtovaa. Ehkäpä meidänkin kodista joskus tulevaisuudessa löytyy joku muukin kippari kuin juustopaketti jääkaapista. 

Mieli ja juhla - juhlamieli

Erään vantaalaismiehen alter ego oli raapustanut elämänlangalleen sydämen vuoden 2014 kohdalle. Eikä syyttä, koska tänä vuonna hänen matkamittarilleen olisi pyörähtämässä mukavan tasainen lukema. Viisikymmentä tuntui suussa mukavalta lausua, ja sitä hän maireana itsekseen toisteli odotellessaan autonsa valmistumista vantaalaisen autoliikkeen kahviossa. Kesken maireilun hänen kätensä hivuttautui pöydällä lojuvaan aikakauslehteen, jonka kannessa komeili tuo sama lukema. Kas kas, mitähän siinä oikein kerrotaan, hän tuumaili, ja otti taskustaan kätevän ikänäkölasikotelon, jonka sisällä oli mitäpäs muutakaan kuin ikänäkösilmälasit. Ne päässään hän alkoi saada tekstistä tarkemmin selvää, eikä aikaakaan, kun hänen kasvoilleen muodostui leveääkin leveämpi hymy.

Lehdessä kerrottiin, että hänen automerkkinsä oli rantautunut Suomeen samana vuonna kuin hänkin. Toki sillä erolla, että toista tapahtumaa juhlittiin Kätilöopistolla, ja toista Kalastajatorpalla. Vuosi oli ollut siis 1964. Koska kahvia oli vielä jäljellä, ja wieneri vasta puoliksi syöty, hän heittäytyi muistelemaan merkin ensimmäisiä malleja, kuten Crownia. Sellaisen takapenkillä hän oli kulkenut monia taipaleita, mutta ei yhtään sellaista, joka olisi saanut jäädä taivaltamatta. Oioi, se vasta oli kulkuneuvo se. Crownin jälkeen miehen isä oli hankkinut perheeseen toisen saman merkkisen auton, koska kokemukset olivat olleet niin hyviä. Toista seurasi kolmas, ja kolmatta neljäs, ja niin edelleen. Tätä perinnettä vantaalaismies oli heti ajokortin saatuaan jatkanut, josta päästäänkin sujuvasti seuraavaan tunnelmointiin.

AL20 oli malli, jonka käsirahan hän maksoi erään pitäjänmäkeläisen autoliikkeen kassaan vuonna 1983. Kyseessä oli vajaan vuoden ikäinen yksilö, joka autoa myyneen henkilön mukaan oli ollut ns. liikkeen omassa käytössä rauhallisilla kollegoilla. Tuosta autosta miehellä oli mukavat muistot, ja kenelläpä ne ensimmäisestä autosta luultavasti muunlaisia olisivatkaan. Erityisesti mieleen oli jäänyt lemmityn kanssa kuljettu matka Saksaan vuonna 1985. Finnjetillä - kuinkas muuten. Matkan edetessä Berliinin filharmonikoiden konsertin jälkimaininkeihin, tuosta lemmitystä oli tullut vaimo, mutta se onkin sitten jo aivan toinen tarina.

Niin, AL20 tunnetaan ehkä paremmin Toyota Tercelinä, mutta hän oli tottunut käyttämään tuota koodia. Isä oli opettanut. Mies tunsi suurta ylpeyttä tietäessään, että tunsi mallikoodit paremmin kuin keskiverto huoltoneuvoja. Toki joviaalina asiakkaana hän ei koskaan paljastanut tätä asiakaspalvelijalle, koska muuten tapahtuma olisi voinut säröytyä tarpeettomasti aina niin mukavalla pulpetilla. Eikä sillä nokkeluudella mitään merkitystä ollutkaan, lähinnä voisi puhua sudokunomaisesta harrastuksesta. Siksipä hän opetteli ajan kuluessa käyttämään seuraavasta autostaan nimeä nelivetoterceli. Hänen omat lapsensa muistavat vielä tänä päivänäkin sen kojelaudassa olevan kompassin ja kaltevuusmittarin. Ja kyllä tuossa autossa totisesti sitä jotain olikin. Mies mietti, että sellainen voisi olla oiva peli tänä päivänäkin hieman modernisoituneena: kompakti koko, neliveto ja farmarikori. Itse asiassa noista sanoista sana neliveto iskostui mieheen melkoisen syvästi, ja Tercelin jälkeen seurasi sarja erilaisia Land Cruisereita - turbolla ja ilman.

Niillä miehen perheessä suhailtiin aina vuoteen 1996, jolloin tuttu automyyjä soitti ja kertoi, että nyt sopisi sukkuloida Kaivokselaan tutustumaan uuteen malliin. Mies muisti vieläkin tuon päivän kuin eilisen: auto oli olemukseltaan kuin maasturi, mutta mieleltään kuin farmari. Olemusmaasturi siis. Tai sitä nimeä hän autosta käytti, koska parempaakaan ei ollut tarjolla. Termi kaupunkimaasturi keksittiin vasta vuosia myöhemmin. Kun vaimokin piti koeajon jälkeen tästä uudesta mallista, oli aika jälleen piirrellä tilaus- ja kauppasopimus. Tästä alkoi miehen perheessä ajanjakso, joka kuljettiin erilaisilla RAV4-malleilla aina tähän päivään asti.
Hajatelmointi keskeytyi matkapuhelimen ääneen, joka ilmoitti saapuneesta viestistä. Miehen auto oli näköjään renkaiden vaihdosta valmis. Kahviosta huoltotiskille laskeutuessaan hän mietti itsekseen, josko kertoisi tämän tarinan työtä luovuttavalle asiakaspalvelijalle. Tähän välikköön kanslisti esittää toivomuksen, jonka kantavaksi teemaksi kirjailen seuraavat säkeet: toivottavasti hän kertoo. Asiakkaiden tarinointia on aina mukava kuunnella. :)

Pitäkää tunkkinne

Eloamme täällä universumissa jaotellaan useasti erilaisiin osasiin - halusimme tai emme. Monesti näitä osasia on yhden vuoden aikana neljä, jolloin voidaan käyttää hienoa termiä kvartaali. Esimerkiksi talous kulkee kvartaaleissa, ja näin kieleemme on saatu sananen, jota en nyt tässä yhteydessä viitsi yhdistää. Myös vuodenaikoja on neljä, joista pääsenkin sopivasti tämänkertaiseen aiheeseen: tunkkiin.

Kulkuneuvojemme pyörätkin kulkevat kvartaaleissa tehden pyyteetöntä työtään suhteellisen pienellä vastikkeella, mutta suurella vastuulla. Kahteen vuodenaikaan - kevääseen ja syksyyn - osuu pyöriemme merkkipäivät, kun ne pääsevät joko alle tai huilimaan, riippuen kummalta sarjalta kysytään.

Autotekniikan nykyhetken vajavaisuudesta johtuen pyörät eivät ainakaan toistaiseksi vielä vaihdu itsekseen alle, joten kanslisti esittää seuraavassa kaksi tapaa, joilla pyörät on mahdollista saada vaihdettua. Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että kyseessä on mitä suurimmassa määrin liikenneturvallisuuteen vaikuttava toimenpide, joten vapautan itseni kaikesta vastuusta, mikäli joku ohjeistani tavassa 1 on vaikeaselkoinen, tai sen noudattaminen ei johda minkäänlaiseen lopputulokseen. ;)

1. tapa

Aloitetaan tarvittavista esineistä ja suosituksista toimenpiteen suorituspaikaksi. Ihan ensimmäiseksi kannattaa hankkia teleskooppimallinen pyöränmutteriavain, jolla mutterit saa kätevästi auki. Välihuomautus: Aygolla ajelevien kannattaa korvata jatkossa mahdollisesti esiintyvä mutteri-sana sanalla pultti, jotta vältytte kohtalokkaalta virheeltä itse aktiossa. Muttereiden kiristämiseen kanslisti suosittaa momenttiavainta, joka on kalibroitu Tukesin toimesta. Oikean kiristystiukkuuden voi tarkastaa omistajan käsikirjasta, tai sitten voit kysyä sitä naapurin Penalta, joka todennäköisesti vastaa, että 12 kiloa se on. Itse olen ottanut Toyota Plus -lehdestä talteen aukeaman, jossa on paljon tärkeää rengastriviaa ja mm. nuo kiristystiukkuudet eri malleille.

Sopivien työkalujen lisäksi tarvitset nosturin, jota kansankielellä kutsutaan tunkiksi. Autosta mahdollisesti löytyvä tehdasvakiovaruste - eli saksimallinen ruuvianatomiaan perustuva nosturi - kannattaa jättää omalle painonjakauman kannalta optimaaliselle paikalleen, koska se ei sovellu kausittaiseen pyörien vaihtamiseen. Suositeltavinta on hankkia pienillä pyörillä varustettu hydrauliikkaan perustuva nosturi, kunhan vain muistaa laittaa nosturin tassun ja auton helmapokkauksen väliin polykarbonaattiamidiseoksesta valmistetun Jack Pad -pehmikkeen. Myös nostokohdat on syytä selvittää, jotta se naapurin Pena ei kavereidensa kanssa ihmettele autosi pullottavia etusiipiä (rahvaanomaisesti etulokasuojia) vaihtoprosessisi jälkeen.

Alta otettujen pyörien paikkojen merkitsemiseen tarvitset liidun. Huomioithan, että koulujen liitutauluista tutut taululiidut eivät sovellu pyörien merkitsemiseen, koska kumiseokseen tarttuu ainoastaan tietynlainen kalkkialkyylipohjainen liituaines. Sitä on tosin hieman vaikea löytää vähittäistavarakaupasta, mutta Googlesta voinet yrittää hakusanalla "rengasliitu". Pyörät muuten kannattaa merkitä heti verekseltään, eikä vasta sitten, kun ne ovat epämääräisessä läjässä auton takana.

Liitujen lisäksi mukana vaihdossa täytyy olla kiila, jolla estetään auton mahdollinen autonominen liikennöinti kesken urakoinnin. Parketin, laminaatin tai laminaattiparketin (markkinointia, huoh) asennuksessa varastoosi jäänet kiilat eivät oikein kokonsa puolesta sovellu tähän tarkoitukseen. Kiilojen asemesta voit toki hyödyntää autosi seisontajarrua, tai molempia: better safe than sorry, kuten fraasinomaisesti lausutaan.

Vaihtopaikkaa suunnitellessa kannattaa huomioida, että olosuhteiden tulee olla stabiilit. Nimittäin äskeisen laminaattilattiajuttuun viitaten, pyörien tulee olla 24h auton vieressä samassa lämpötilassa alla olevien vieressä, ennen kuin ne vaihdetaan alle, jotta ne turpoavat oikeaan kokoon. Aivan siis kuten lattian asennuksessakin, kröhöm. Vaihtopaikan alustan olisi hyvä olla vertikaalisesti absoluuttinen, ja sen pinnoitteena joko asfaltti, betoni tai korjaamohallilaattaa.

Sitten kun olet saanut kaikki hankinnat ja esivalmistelut suoritettua, on aika ryhtyä puuhiin. Itse pyörien vaihto on kuitenkin sen verran monitahoinen proseduuri, että ajattelin käydä sen vaiheet läpi omassa ja mahdollisesti tälle jutulle jatkoa saavassa osassa kaksi, joka kantanee nimeä Kuinka vaihtaa pyörät omatoimisesti ilman omaa toimimista. Tämän tarinan julkaisun ajoitan paremmin vaihtosesongin alkua tukevaksi, eli tuonne kesä- syyskuun vaihteeseen. Tai sitten voit jatkaa lukemista nyt ja tutustua tapaan 2.

2. tapa

Ota esille joko tietokone, taulutietokone tai mobiililaite, ja näppäile internet-selaimeesi osoitteeksi www.toyotahuoltovaraus.fi. Eteesi avautuu hetken päästä näkymä, kas näin:

Tuolta voit varata ajan mm. pyörien vaihtoon ja vaikkapa haluamallesi täsmäkellonajalle. Ja mikä hienointa, varauksen voi tehdä vaikka silloin, kun me olemme nukkumassa.

Sinä päätät, me teemme. Kätevää, eikös? Ja näin voit pitää tunkkisi - joko kaupassa tai autossa. :)

 
Tervetuloa!

Mitä tapahtuu, jos painan tästä?

Kanslisti lukeutuu ainakin yhdessä asiassa lajityyppinsä kategoriaan, jota behavioristiset tutkijat kutsuvat englanninkielisellä termillä "anti-readers of instruction manuals". Niin, luen kyllä yleensä kaikkien laitteiden ohjekirjaset ennen käyttöä, mutta sitten kun istahdan autoon, tämä jostain syystä unohtuu. Auton sisällä sitä näet pääsee tietynlaiseen selittämättömään tilaan, jonka vuoksi tulee ensin painettua ja vasta sitten mietittyä seurauksia. Otaksuisin kaltaisiani olevan muitakin, joten siksipä aloitan tässä mahdollisesti jatkoa saavan jutturykelmän, jossa kerrotaan mitä tapahtuu, kun jotain kojelaudassa olevaa katkaisinta painaa.

Aloitetaan talvisesta ja kylmään liittyvästä katkaisimesta:

Kyseinen katkaisin löytyy useasta Toyotan dieselmallista ja moni sen merkityksen jo tietääkin. Usein sitä kuitenkin kutsutaan polttoainetoimisen lisälämmittimen katkaisijaksi, joka se toki onkin tai sitten ei. Niin, riippuu täysin automallista, mitä tuon painaminen saa aikaan, koska Toyota käyttää meidän malleissa kolmea erilaista lisälämmitintä, joista yksi on juurikin tuo polttoainetoiminen.

Tässä lämmitintyypissä auton moottoritilaan tai sen läheisyyteen on asennettu erillinen auton dieselpolttoaineella ja omalla liekillään toimiva lämmitin. Se on tarkoitettu käytettäväksi kylmissä oloissa  nopeuttamaan moottorin lämpeämistä sekä ylläpitämään sitä auton käydessä. Tämä mahdollistaa näin ollen myös matkustajien paremmat tarkenemismahdollisuudet, kun lämmityslaitteesta puhaltaa lämpimämpää ilmaa nopeammin. Kyseinen lämmitin on mahdollista lisävarustaa joko ajastinkellolla, kaukosäätimellä, puhelinohjauksella tai vaikka kaikilla kolmella, jos ei osaa päättää. Näin toimien on mahdollista saada auto lämpimäksi jo ennen lähtöä. Kätevää! Tällainen lisälämmitintyyppi on käytössä nykymalliston henkilöautoissa, joissa on dieselmoottori. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Proace-mallissa on muista poiketen polttoainetoiminen lisälämmitin ilman kyseistä käyttökytkintä. Siinä lisälämmitin toimii automaattisesti jäähdytysnesteen lämpötilan mukaan. 

Toinen tuolla katkaisijalla operoitava lisälämmitin on nimeltään Hot Gas -lämmitin. Näistä malleista löytyy auton matkustamosta kuumaa kaasua sisältävä kuumakaasupullo, jonka varoventtiilistä voi kuljettaja tarpeen tullen laskea kuumaa kaasua matkustamoon... Noh, leikki leikkinä. Oikeasti tuo järjestelmä käyttää hyväkseen ilmastointilaitteen putkistossa kulkevaa kompressorin aikaansaamaa kuumaksi kaasuksi muodostunutta kylmäainetta. Kun se määrätään kulkemaan auton lämmityslaitteelle, alkaa kyseinen laite puhaltaa lämpimämpää ilmaa matkustamoon - ilman mitään kaasuja siis. Ne kenelle tulee tähän väliin mieleen sana ilmalämpöpumppu, ovat mieleltään jotakuinkin oikeassa. Kätevää osa 2! Tällainen lisälämmitin löytyy Corolla Verson dieselmalleista vuosilta 2005 - 2009 ja sitä ei ole mahdollista kytkeä esilämmittäväksi. Laite vaatii toimiakseen käyttäjältä tuon katkaisijan painamisen, lämpötilan säätämisen Hi- tai Max Hot -asentoon ja puhalluksen suuntaamisen lasille. Testaajille tiedoksi, että ulkona täytyy olla kylmä, koska lämpimillä jäähdytysnesteillä ilmastointi käyttää päätuloverokorttiaan, eli viilentää autoa.

Hiluxista, Hiacesta ja Land Cruiserista löytää myös tuollaisen namiskan. Näissä kaikissa malleissa käytetään yhteneväisestä moottoriteknologiasta johtuen ns. viskotyyppistä lisälämmitintä. Tämän toiminta perustuu leivonnastakin tuttuun vatkaukseen, jossa saadaan vatkaamalla siis lämpöenergiaa. Auton moottoritilasta löytyy erillinen apulaitehihnan käyttämä mötikkä, jonka sisällä tämä vatkaaminen tapahtuu kuljettajan tai jonkun muun tahon painaessa lisälämmittimen käyttökytkintä. Auton jäähdytysneste kulkee tuon mötikän läpi ja siitä kuljettuaan se on lämmityslaitteelle mennessään jo mukavan lämmintä. Kätevää osa 3! Myöskään tätä lämmitintyyppiä ei ole mahdollista käyttää esilämmitykseen. Knoppitietäjille mainittakoon, että ensimmäisissä D-4D -moottorisissa Hiaceissa ei tuota viskovatkainlämmitintä ole, vaan niissä käytetään ns. Idle Up -toimintoa, jossa pakoputkistoon asennetulla lisäläpällä heikennetään pakokaasun virtausta ja pakotetaan moottori ahkeroimaan joutokäynnillä enemmän, jotta moottorin lämmöt eivät romahtaisi. Vähän siis kuin peruna pakoputkessa..

Mikäli sinä haluaisit tietää, mikä lämmitin autossasi on ja miten se toimii, voit kysyä sitä rohkeasti kanslistilta. Tai sitten: askarruttaako sinua joku autosi namiskuukkeli, mutta et ole löytänyt ohjekirjasta apua - tai ehkä et ole sieltä vilkaissutkaan. Eniten kuitenkin suositan kysymystä sellaiselle, joka on painanut, mutta mitään ei ole tapahtunut. :)