Mieli ja juhla - juhlamieli

Erään vantaalaismiehen alter ego oli raapustanut elämänlangalleen sydämen vuoden 2014 kohdalle. Eikä syyttä, koska tänä vuonna hänen matkamittarilleen olisi pyörähtämässä mukavan tasainen lukema. Viisikymmentä tuntui suussa mukavalta lausua, ja sitä hän maireana itsekseen toisteli odotellessaan autonsa valmistumista vantaalaisen autoliikkeen kahviossa. Kesken maireilun hänen kätensä hivuttautui pöydällä lojuvaan aikakauslehteen, jonka kannessa komeili tuo sama lukema. Kas kas, mitähän siinä oikein kerrotaan, hän tuumaili, ja otti taskustaan kätevän ikänäkölasikotelon, jonka sisällä oli mitäpäs muutakaan kuin ikänäkösilmälasit. Ne päässään hän alkoi saada tekstistä tarkemmin selvää, eikä aikaakaan, kun hänen kasvoilleen muodostui leveääkin leveämpi hymy.

Lehdessä kerrottiin, että hänen automerkkinsä oli rantautunut Suomeen samana vuonna kuin hänkin. Toki sillä erolla, että toista tapahtumaa juhlittiin Kätilöopistolla, ja toista Kalastajatorpalla. Vuosi oli ollut siis 1964. Koska kahvia oli vielä jäljellä, ja wieneri vasta puoliksi syöty, hän heittäytyi muistelemaan merkin ensimmäisiä malleja, kuten Crownia. Sellaisen takapenkillä hän oli kulkenut monia taipaleita, mutta ei yhtään sellaista, joka olisi saanut jäädä taivaltamatta. Oioi, se vasta oli kulkuneuvo se. Crownin jälkeen miehen isä oli hankkinut perheeseen toisen saman merkkisen auton, koska kokemukset olivat olleet niin hyviä. Toista seurasi kolmas, ja kolmatta neljäs, ja niin edelleen. Tätä perinnettä vantaalaismies oli heti ajokortin saatuaan jatkanut, josta päästäänkin sujuvasti seuraavaan tunnelmointiin.

AL20 oli malli, jonka käsirahan hän maksoi erään pitäjänmäkeläisen autoliikkeen kassaan vuonna 1983. Kyseessä oli vajaan vuoden ikäinen yksilö, joka autoa myyneen henkilön mukaan oli ollut ns. liikkeen omassa käytössä rauhallisilla kollegoilla. Tuosta autosta miehellä oli mukavat muistot, ja kenelläpä ne ensimmäisestä autosta luultavasti muunlaisia olisivatkaan. Erityisesti mieleen oli jäänyt lemmityn kanssa kuljettu matka Saksaan vuonna 1985. Finnjetillä - kuinkas muuten. Matkan edetessä Berliinin filharmonikoiden konsertin jälkimaininkeihin, tuosta lemmitystä oli tullut vaimo, mutta se onkin sitten jo aivan toinen tarina.

Niin, AL20 tunnetaan ehkä paremmin Toyota Tercelinä, mutta hän oli tottunut käyttämään tuota koodia. Isä oli opettanut. Mies tunsi suurta ylpeyttä tietäessään, että tunsi mallikoodit paremmin kuin keskiverto huoltoneuvoja. Toki joviaalina asiakkaana hän ei koskaan paljastanut tätä asiakaspalvelijalle, koska muuten tapahtuma olisi voinut säröytyä tarpeettomasti aina niin mukavalla pulpetilla. Eikä sillä nokkeluudella mitään merkitystä ollutkaan, lähinnä voisi puhua sudokunomaisesta harrastuksesta. Siksipä hän opetteli ajan kuluessa käyttämään seuraavasta autostaan nimeä nelivetoterceli. Hänen omat lapsensa muistavat vielä tänä päivänäkin sen kojelaudassa olevan kompassin ja kaltevuusmittarin. Ja kyllä tuossa autossa totisesti sitä jotain olikin. Mies mietti, että sellainen voisi olla oiva peli tänä päivänäkin hieman modernisoituneena: kompakti koko, neliveto ja farmarikori. Itse asiassa noista sanoista sana neliveto iskostui mieheen melkoisen syvästi, ja Tercelin jälkeen seurasi sarja erilaisia Land Cruisereita - turbolla ja ilman.

Niillä miehen perheessä suhailtiin aina vuoteen 1996, jolloin tuttu automyyjä soitti ja kertoi, että nyt sopisi sukkuloida Kaivokselaan tutustumaan uuteen malliin. Mies muisti vieläkin tuon päivän kuin eilisen: auto oli olemukseltaan kuin maasturi, mutta mieleltään kuin farmari. Olemusmaasturi siis. Tai sitä nimeä hän autosta käytti, koska parempaakaan ei ollut tarjolla. Termi kaupunkimaasturi keksittiin vasta vuosia myöhemmin. Kun vaimokin piti koeajon jälkeen tästä uudesta mallista, oli aika jälleen piirrellä tilaus- ja kauppasopimus. Tästä alkoi miehen perheessä ajanjakso, joka kuljettiin erilaisilla RAV4-malleilla aina tähän päivään asti.
Hajatelmointi keskeytyi matkapuhelimen ääneen, joka ilmoitti saapuneesta viestistä. Miehen auto oli näköjään renkaiden vaihdosta valmis. Kahviosta huoltotiskille laskeutuessaan hän mietti itsekseen, josko kertoisi tämän tarinan työtä luovuttavalle asiakaspalvelijalle. Tähän välikköön kanslisti esittää toivomuksen, jonka kantavaksi teemaksi kirjailen seuraavat säkeet: toivottavasti hän kertoo. Asiakkaiden tarinointia on aina mukava kuunnella. :)

Pitäkää tunkkinne

Eloamme täällä universumissa jaotellaan useasti erilaisiin osasiin - halusimme tai emme. Monesti näitä osasia on yhden vuoden aikana neljä, jolloin voidaan käyttää hienoa termiä kvartaali. Esimerkiksi talous kulkee kvartaaleissa, ja näin kieleemme on saatu sananen, jota en nyt tässä yhteydessä viitsi yhdistää. Myös vuodenaikoja on neljä, joista pääsenkin sopivasti tämänkertaiseen aiheeseen: tunkkiin.

Kulkuneuvojemme pyörätkin kulkevat kvartaaleissa tehden pyyteetöntä työtään suhteellisen pienellä vastikkeella, mutta suurella vastuulla. Kahteen vuodenaikaan - kevääseen ja syksyyn - osuu pyöriemme merkkipäivät, kun ne pääsevät joko alle tai huilimaan, riippuen kummalta sarjalta kysytään.

Autotekniikan nykyhetken vajavaisuudesta johtuen pyörät eivät ainakaan toistaiseksi vielä vaihdu itsekseen alle, joten kanslisti esittää seuraavassa kaksi tapaa, joilla pyörät on mahdollista saada vaihdettua. Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että kyseessä on mitä suurimmassa määrin liikenneturvallisuuteen vaikuttava toimenpide, joten vapautan itseni kaikesta vastuusta, mikäli joku ohjeistani tavassa 1 on vaikeaselkoinen, tai sen noudattaminen ei johda minkäänlaiseen lopputulokseen. ;)

1. tapa

Aloitetaan tarvittavista esineistä ja suosituksista toimenpiteen suorituspaikaksi. Ihan ensimmäiseksi kannattaa hankkia teleskooppimallinen pyöränmutteriavain, jolla mutterit saa kätevästi auki. Välihuomautus: Aygolla ajelevien kannattaa korvata jatkossa mahdollisesti esiintyvä mutteri-sana sanalla pultti, jotta vältytte kohtalokkaalta virheeltä itse aktiossa. Muttereiden kiristämiseen kanslisti suosittaa momenttiavainta, joka on kalibroitu Tukesin toimesta. Oikean kiristystiukkuuden voi tarkastaa omistajan käsikirjasta, tai sitten voit kysyä sitä naapurin Penalta, joka todennäköisesti vastaa, että 12 kiloa se on. Itse olen ottanut Toyota Plus -lehdestä talteen aukeaman, jossa on paljon tärkeää rengastriviaa ja mm. nuo kiristystiukkuudet eri malleille.

Sopivien työkalujen lisäksi tarvitset nosturin, jota kansankielellä kutsutaan tunkiksi. Autosta mahdollisesti löytyvä tehdasvakiovaruste - eli saksimallinen ruuvianatomiaan perustuva nosturi - kannattaa jättää omalle painonjakauman kannalta optimaaliselle paikalleen, koska se ei sovellu kausittaiseen pyörien vaihtamiseen. Suositeltavinta on hankkia pienillä pyörillä varustettu hydrauliikkaan perustuva nosturi, kunhan vain muistaa laittaa nosturin tassun ja auton helmapokkauksen väliin polykarbonaattiamidiseoksesta valmistetun Jack Pad -pehmikkeen. Myös nostokohdat on syytä selvittää, jotta se naapurin Pena ei kavereidensa kanssa ihmettele autosi pullottavia etusiipiä (rahvaanomaisesti etulokasuojia) vaihtoprosessisi jälkeen.

Alta otettujen pyörien paikkojen merkitsemiseen tarvitset liidun. Huomioithan, että koulujen liitutauluista tutut taululiidut eivät sovellu pyörien merkitsemiseen, koska kumiseokseen tarttuu ainoastaan tietynlainen kalkkialkyylipohjainen liituaines. Sitä on tosin hieman vaikea löytää vähittäistavarakaupasta, mutta Googlesta voinet yrittää hakusanalla "rengasliitu". Pyörät muuten kannattaa merkitä heti verekseltään, eikä vasta sitten, kun ne ovat epämääräisessä läjässä auton takana.

Liitujen lisäksi mukana vaihdossa täytyy olla kiila, jolla estetään auton mahdollinen autonominen liikennöinti kesken urakoinnin. Parketin, laminaatin tai laminaattiparketin (markkinointia, huoh) asennuksessa varastoosi jäänet kiilat eivät oikein kokonsa puolesta sovellu tähän tarkoitukseen. Kiilojen asemesta voit toki hyödyntää autosi seisontajarrua, tai molempia: better safe than sorry, kuten fraasinomaisesti lausutaan.

Vaihtopaikkaa suunnitellessa kannattaa huomioida, että olosuhteiden tulee olla stabiilit. Nimittäin äskeisen laminaattilattiajuttuun viitaten, pyörien tulee olla 24h auton vieressä samassa lämpötilassa alla olevien vieressä, ennen kuin ne vaihdetaan alle, jotta ne turpoavat oikeaan kokoon. Aivan siis kuten lattian asennuksessakin, kröhöm. Vaihtopaikan alustan olisi hyvä olla vertikaalisesti absoluuttinen, ja sen pinnoitteena joko asfaltti, betoni tai korjaamohallilaattaa.

Sitten kun olet saanut kaikki hankinnat ja esivalmistelut suoritettua, on aika ryhtyä puuhiin. Itse pyörien vaihto on kuitenkin sen verran monitahoinen proseduuri, että ajattelin käydä sen vaiheet läpi omassa ja mahdollisesti tälle jutulle jatkoa saavassa osassa kaksi, joka kantanee nimeä Kuinka vaihtaa pyörät omatoimisesti ilman omaa toimimista. Tämän tarinan julkaisun ajoitan paremmin vaihtosesongin alkua tukevaksi, eli tuonne kesä- syyskuun vaihteeseen. Tai sitten voit jatkaa lukemista nyt ja tutustua tapaan 2.

2. tapa

Ota esille joko tietokone, taulutietokone tai mobiililaite, ja näppäile internet-selaimeesi osoitteeksi www.toyotahuoltovaraus.fi. Eteesi avautuu hetken päästä näkymä, kas näin:

Tuolta voit varata ajan mm. pyörien vaihtoon ja vaikkapa haluamallesi täsmäkellonajalle. Ja mikä hienointa, varauksen voi tehdä vaikka silloin, kun me olemme nukkumassa.

Sinä päätät, me teemme. Kätevää, eikös? Ja näin voit pitää tunkkisi - joko kaupassa tai autossa. :)

 
Tervetuloa!